Kingdom Death: Monster (2/3) — Neljä reipasta leijonankesyttäjää

Kingdom Deathissa kylänraitti on pitkä kuin nälkävuosi ja sen varrella voi tapahtua mitä tahansa.

Lantern Year 1, osa 1

Kingdom Death -juttusarjan ensimmäisessä osassa setvittiin tarinan alustusvaihe ja pykäiltiin kylän perustat kuntoon. Tässä sarjan toisessa artikkelissa jatketaan siitä kohti ensimmäistä metsästysretkeä. 

Näin alkuun kylänväen tietotaito riittää ainoastaan leijonien samoilureittien jäljittämiseen ja niiden tarpeettoman väkivaltaisesti hengiltä ottamiseen. Tässä jutussa lähdetään siis sellaista etsimään!

Mutta ensin täytyy tusata parit jutut kämpillä.

Ei se pahaksi tee, jos tarpeeseensa tappaa

Neljä iloluontoista seikkailijaa, jotka pimeydessä vaelsivat, listivät paikalle erehdyksissään paukkineen leijonan muitta mutkitta. Leijonan, joka oli vain matkalla takaisin pesäluolaan pentueensa luo, kataluudet kaukana aikeistaan. Vaan ihminen, tuo Saatanasta seuraava, otti ja päätti toisin. Huomiotta jäi, että julma päätöksensä päätti sekä leijonaemon että välillisesti myös koko pentueensakin maallisen taipaleen. Nice.

Nyytit ylitsevuotavaisina miekkoset raahasivat tuoreet kissanjäänteet olallaan perusleiriinsä. Rallattelunsa kantautui kauas alavilla mailla.

Kingdom Deathin yksi viihdyttävimmistä osioista on kehitystyö kylään kannettuja resursseja hyödyntäen.

Elävänä palaaminen synnyttää luomisvimman

Fyysisten resurssien lisäksi jokainen, joka selviytyy takaisin kylään, luo kylälle hyvää yleispössistä Endeavor-pisteen muodossa. Kutakin pistettä merkkaa musta nappula jossa valkoinen asteriskikuvake. Endeavor kuvastaa vapaasti suomennettuna eräänlaista ”luomisvimmaa”, jolla kyläläiset pääsevät vaikkapa ideoimaan tulevaisuuden innovaatioita, makaamaan toisensa tai hyödyntämään tehokkaasti aiemmin luotuja keksintöjään. Nämä pisteet eivät jää säästöön — luovuus kun ei tule kello kaulassa — joten on syytä keksiä niille käyttöä samoin tein.

Yllä olevassa kuvassa näet jokaiseen kylään ensimmäisenä rakennettavan Lantern Hoard -keskuspaikan. Tämän saa automaattisesti kun kahlaa alkutarinat läpi.

Kyseinen ”rakennus” ei ole varsinaisesti rakennus, vaan ehkä ennemminkin Stonehengen kaltainen monumentti. Sitä sitten ihmetellään silmät kierossa koko kylän voimin ja kaikki ne surkeat ihmisrauniot löytävät uudelleen sisäiset voimavaransa ja… voimaantuvat! Lantern Hoard auttaa heitä jaksamaan läpi painajaismaisen maailman, johon ovat kaikki putkahtaneet, yllättäen ja pyytämättä.

Tulevaisuus ideoidaan tänään

Aina, jos vaan pystyy, kannattaa viedä teknologista, kultturellista tai elämänkatsomuksellista kehitystä eteenpäin. Näitä kaikkia löytyy Innovations-korttipakasta.

Uusien keksintöjen ideointi ja kehittely kuluttaa paljon resursseja, etenkin alussa, mutta on tarpeen. Kehityspuuta edistääkseen täytyy käyttää yksi kutakin resurssia: luuta, nahkaa ja jokin orgaaninen ainesosa. Tähän sitten vielä päälle yksi endeavor-piste, niin johan alkaa väkevää visiota pukkaamaan.

Aivoriihen ollessa kuumimmillaan ei koskaan tiedä, mitä mieleen juolahtaa, joten keksinnöt poimitaan satunnaisesti kulloinkin tarjolla olevasta pakasta. Pakkaan lisätään kortteja aina senhetkisen kehityksen mukaisesti. Keksintökortteja otetaan satunnaisesti kaksi (kuudesta aloitusvaihtoehdosta), ja niistä saa valita toisen kylän kehityspuuhun. Toinen palautetaan pakkaan.

Kun poimituista vaihtoehdoista sopivin innovaatio on valittu, rakennetaan keksintöpakka uudelleen, lisäten sinne uudesta keksinnöstä seuraavat jatkoideat. Samaan aikaan haluamiensa keksintöjen ideointi vaikeutuu, koska haluttuja kortteja voi olla vaikea tavoittaa, mikäli korttipakka voi paksusti. Toisinaan saattaakin olla siis perusteltua valita sellaisia toissijaisia ideoita, jotka eivät lisää enää uusia kortteja.

Välillä helppojakin valintoja

Onnenkantamoinen oli matkassa ja pääsin valitsemaan keksinnön, jonka avulla pystyn jatkossa ottamaan neljä korttia, joista valitsen sitten yhden. Se on kova juttu alussa, sillä tiedän tarkalleen mitä tarvitsen. Haluamiani ideoita ei ole kovin helppoa löytää enää parin kehitysrundin jälkeen kun Innovations-pakka on vähintäänkin tuplaantunut.

Virttyneestäkin nahanriekaleesta taikoo seksiä tihkuvan nahkalakin tuossa tuokiossa.

Varusteverstaat pystyyn

Lantern Hoardin, eli tuttavallisemmin Lyhtyläjän, kautta voi saada heti jopa kolme alkeellisinta verstasta pystyyn helposti. Niiden perustamiseksi riittää, että on käytettävissä yksi endeavor-piste kullekin.

Nyt, kun oli käytettävissä hulppeat neljä endeavoria kaikkien selvittyä hengissä, otin ja rakensin kaikki kolme alkeellisinta pajaa: Bone Smith, Skinnery ja Organ Grinder.

Eläinperäisiä ruumiinosia tuli sen verran niukasti tarpeisiin, että ainoastaan nahkapajasta (skinnery) sain väkrättyä pääsuojan yhdelle. Valmistukseen riitti yksi elukannahka. Toivon sen suojaavan yhden kulakin kuulapäätä edes sen ensimmäisen iskun ajan, vaikkei mikään huippuvehje olekaan.

Kuositus kuntoon ennen metsälle lähtöä

Kun kehitystyöt on tehty, on aika varustaa uudet metsästäjät lähtöä varten. Aina kun mahdollista, on porukkaan löydyttävä neljä seikkailijaa, kunnostansa viis.

Koska kylänperustamistapahtumien myötä Hunajasuu joutui jättämään tämän reissun väliin, hänen tilalleen valikoitui satunnaisella otannalla toinen, suorastaan intoa uhkuva Sahtisuttura. Tämä tavallista lennokkaammin meikkaava rouvashenkilö olikin sitten sen verran kuoseissa, ettei voitu odottaa kovin suuria saavutuksia hänen osaltaan. Lähteissään liipaisi vain maalit naamaan ja menox.

Jälkeenpäin kadutti, että hänen krapulaisen huolittelematon olemuksensa havaittiin vasta lähdön hetkellä, eikä retkeä voitu enää perua.

Kyläpahasen ainoan varusteen, nahkalakin, sai pukea ylleen Nahka-aisa, jonka tyyliin se sopii ihan jo nimensäkin puolesta. Kaikki oli valmista. Oli aika karauttaa öiselle preerialle.

Metsästys hoituu askelmerkkejä seuraten. Kirjassa määritellään tarkasti, minkälainen seikkailu edeltää kutakin monsteria. Mitä korkeammalla tasolla, sitä pidempi ja vaarallisempi edeltänyt jäljitysvaihe on.

Takaa-ajelu saattaa heikentää terveyttäsi

Kingdom Deathissa jokaisella monsterilla on omanlaisensa metsästysrundi. Eli ”reitti”, jota myöten seurataan otuksen jälkiä ja toivotaan, ettei se karkaa. Joskus monsteri saattaa jopa väijyttää perässähiihtäjänsä. Se ei ole mukavaa.

Jokaisella monsterilla on uniikki Hunt-korttipakkansa, joissa on kyseiselle otukselle luonteenomaisia tapahtumia. Näiden lisäksi heitellään sitten vielä kirjasta satunnaisia yleiskohtaamisia.

Kingdom Death ei skaalaudu paskojen pelaajien mukaan

Kaikilla metsästettävillä monstereilla on kolme tasoa, joista korkeimman tason jäljitys on poluista pisin ja vaarallisin. Sellaista etsiessään seikkailijat ovat todennäköisesti heikossa hapessa jo saapuessaan kentälle — jos ylipäätään saapuvat edes. Kakkostason örvelöistäkään ei voida puhua edes samana päivänä ykköstasojen kanssa.

Mutta katsotaan, päästäänkö sinne asti koskaan. Hoidellaan edes tällainen ensimmäisen tason nössöleijona nyt vaikka ensin.

—— ACHTUNG! SPOILER! Tässä kohden varoitan, että seuraavat kortit ja kirjansivut paljastavat yksittäisiä tapahtumia pelin sisällöstä. Mikäli et halua niistä tietää, hyppää yli seuraavaan punaiseen huomiotekstiin. Älä huoli, metsästyksen mekanismit lienevät muutoinkin jo tuttuja, jos olet peliä kertaakaan pelannut. ——

Rohkein porukasta kun oli, Nahka-aisa otti asiakseen hoitaa ensimmäisen vaiheen metsästyksestä. Ja olihan hänellä porukasta eniten varusteitakin yllään.

Jäljitys etenee vaihe kerrallaan

Jokainen joutuu vuorollaan olemaan se, joka sattuu tapahtumapaikalle ensimmäisenä. Nyt ensimmäisenä hiipparointivuoronsa otti Nahka-aisa. Hän eksyi merkatulle reviirille.

Maata polvet ruvella nuuskiessaan ystävämme löysi itsensä pehmeästä mudasta. Voimakas ammoniakin tuoksu vahvisti epäilykset todeksi. Hän maistoi sormiaan.

— ”Kusta!”, parahti hartaudella voideltu alfamies kasvot inhosta väristen.

Muu retkue itkunauroi rakkojaan pidellen, sillä tämä koettiin kollektiivisesti jostain syystä hersyttävän hauskana. ”Kuinka lapsellista”, mutisi mies hiuspehkoaan sukien.

Ainoastaan tietäjät tietää

Pelaajien huutonaurattamisen lisäksi kortti kysyy, onko retkueessa ketään jolla olisi understanding 3+, eli kolme tai enemmän. Mikäli ymmärrystä elämästä on kertynyt riittävästi, onnistuu hahmo saamaan näinkin kusisesta tilanteesta rahvaanomaisen oivalluksen. Oivalluksensa myötä kylän olemassa olevien teknologioiden joukkoon lisättäisiin ammoniakin valmistus. Tämä olisi oikein hyvä, sillä muutoin se täytyy erikseen kehittää.

Näin alussa kenelläkään ei vielä ymmärrystä löydy, joten oli vain heitettävä D100. Tämä sadan noppa antoi tulokseksi ”27”, kuten ylempi kuva osoittaa. Huomattavaa on, että siihenkin valikoitui kissanpissan ja -kakan väriset Kingdom Death -erikoisnopat. Nam.

”Raa-raa-rapsuttaa, seurueemme rapsuttaa, muniansa, aina vaan!”

Kingdom Death ja kauhujen ”D100”

Metsästyksessä joutuu tämän tästä heittämään kirjan ”satasen taulukosta”. Tämä taulukko on liki kymmenkunta aukeamaa kattava, erittäin tunnelmallinen ja seikkaperäinen satunnaiskohtaamisten aarreaitta. Uudessa 1.5-versiossa taulukkoa on monipuolistettu ja uudelleenkirjoitettu entistäkin tarinavetoisemmaksi. Siitä seuraa joskus hyvää, useimmiten huonoa. Joskus joku kuolee. Ei voi tietää.*

Yöllinen yllätys nivusia kihnutellessa

Nyt kävi niin, että seurueen yöpyessä satunnaisessa rotankolossa toinen miehistä alkoi rynkyttää vehkeitänsä vimmatusti nukkuessaan. Ei Liskokikkeli tuolloin rakkausunia nähnyt, ei. Päinvastoin. Nivusissaan piipersi pienen pieniä hämiksiä pussinpientareella!

”Mmmitävv..?!”

Luojan kiitos arpaonni oli myötä, eikä heppuli menettänyt veitikkaansa. Pikku paskiaiset onnistuivat silti nassuttamaan pienen pintanaarmun nivusiinsa, repien ainoat lannevaatteet siinä samalla. Mutta hei, still alive, jortikka toimii yhä eikä nimeään tarvitse lyhentää pelkäksi ”Liskoksi”! No worries, siis. Matka jatkukoon!

* Olen tullut kyllä siihen johtopäätökseen, että kaikkein parasta on silloin kun ei tapahdu kerrassaan mitään. Niin on hyvä.

Metsästysvaiheen kortit on käytävä läpi ja päästävä monsterin luokse, jotta Showdown voi alkaa.

Askel kerrallaan varovaisesti eteenpäin

Leijonaa metsästettäessä kaksi ensimmäistä korttia ovat aina sen omia. Eli vielä oli toinen hirviölle luonteenomainen satunnaiskohtaaminen lusittava läpi. Tarkistusvuoro lankesi nyt vuorostaan aina yhtä vesipaljunraikkaalle ystävällemme, Sahtisutturalle.

Tämä tapahtuma ei sitten ollutkaan enää niin ratkiriemukas, kuten edellinen. Kaikkea muuta.

Sen lisäksi, että leijona peruutti ruudun kauemmaksi metsästysreitillä (vaatien jälleen yhden tapahtumaheiton kirjasta), tämä tapahtuma lisäsi leijonalle Mood-kortin ”Ground Fighting”. Se on aktiivisena heti kamppailun alettua. Samalla se on bonuskortti muiden tekoälykorttien lisäksi. Eli White Lion on tällä kertaa vieläpä tavallista kestävämpikin. Kiva.

Tämän fiilistelykortin myötä leijona kyttää paikallaan odottaen niin kauan, että sitä yrittää lyödä viereisestä ruudusta. Ja kun yrittää, iskee otus hirvittävällä voimalla vastapalloon ennen iskua.

”I got a bad feeling about this.”
— Han Solo

Kusijuttujen naureskelu sai loppua siihen paikkaan, sillä ottelusta olisi tuloillaan nyt erittäin vaikea ilman kunnollisia työkaluja. Onneksi loput tapahtumat olivat hyvin vähäisiä.

—— Mehukkaimmat juonipaljastukset päättyvät. ——

Tämä Showdown alkoi tavallista karummissa merkeissä, sillä leijonalla oli kuolettava Mood-kortti aktiivisena heti ottelun alkaessa. Sen ei tarvinnut kuin odottaa hahmojen lähestymistä.

Verinen eloonjäämistaistelu alkakoon!

Metsästysryhmä yhytti viimein saaliinsa kohtaamatta sen enempiä kauheuksia. AI-kortit arvottiin, sekoitettiin ja niputettiin, sitten vielä osumakohtakortit omaan pinoonsa ja monsteri oli valmis tappohommiin.

Oli aika aloittaa tämän Kingdom Death: Monster -kampanjan ensimmäinen Showdown.

Jälleen aseteltiin elukka keskelle ja ukkelit vapaasti rinkiin ohjeen mukaan. Sen jälkeen aktivoitiin leijonalle Ground Fighting -Mood-kortti, joka sille siunaantui aiemmassa jäljitysvaiheessa.

Useimpiin otteluihin otetaan myös satunnaiset maastot mukaan arpomalla pari korttia ja niitä vastaavat maastolaatat. Maastoelementit antavat pieniä avuja pelaajille tai monsterille, jääden kuitenkin useimmiten toissijaiseen rooliin. Tärkeintä on keskittyä selviytymään hengissä.

Ärsyttävä ”Cliffhanger”

Jätän artikkelin nyt tyylikkäästi roikkumaan jännittävään kohtaan. Klikkihuorausmielessä en ole liikenteessä, vaikka se järkevää olisikin. En. Tylyyn leikkaukseen on syynsä. Näiden juttujen mitta nimittäin venyy ihan tolkuttomiksi kun yritän kertoa edes kevyesti pintaa sipaisten tästä hyvin erikoislaatuisesta lautapelistä.

Kingdom Death: Monster ei nyt vaan ole sellainen peli, jota pelataan pullantuoksuinen tovi ja makustellaan toinen mokoma.

Seuraavassa osassa jatkan tämän ensimmäisen Showdownin läpi, ja yritän murjoa White Lionin päiviltä. Ota Facebook-sivu samoin tein seurantaan niin et jää paitsi.

EDIT: Myös kolmas ja näillä näkymin viimeinen osa on nyt julkaistu. Katso miten taistelussa käy. Saadaanko leijonalta nirri pois?

Ja hei, otan myös erittäin mielelläni palautetta vastaan juttusarjani herättämistä fiiliksistä niiden kommenttikenttiin. En kai minä muutoin näitä julkisesti kirjoittelisi. Höh, itsehän olen jo päässyt peliä jyystämään vaikka kuinka!