Kingdom Death: Monster saavutti rivakasti legendaarisen kulttiaseman lautapelikulttuurissa. Se on lautapelien Graalin malja, johon vain harvat ovat päässeet tutustumaan. Kingdom Death on peli, joka erottelee miehet miesvauvoista.
Kingdom Death: Monster on kärsimysten tie läpi ikuisen pimeyden
Kingdom Death: Monster (BGG) on hyvin säälimätön lautapeli. En pysty riittävästi painottamaan sanaa säälimätön. Peli saattaa murskata sinut jo ennen kuin pääset edes varsinaisesti pelaamaan!
Reilu vuosi sitten kirjoitin Kingdom Deathin erittäin menestyksekkäästä 1.5-version Kickstarter-kampanjasta, nyt keskityn itse pelikokemukseen.
Kirjoitan pelistä muutaman artikkelin mittaisen juttusarjan, jossa seurataan pienen kyläpahasen etenemistä pimeyden kauhujen keskellä. Vaikka en odotakaan pääseväni peliä (tälläkään kertaa) läpi, tulen nauttimaan siitä sillä samalla perverssillä, masokistisella tavalla kuin aiemminkin. Kingdom Death on nimittäin jokaisella pelikerralla erilainen. Jokainen sessio, jokainen pelitunti, eroaa edellisistä. Aina löytää jotakin uutta. Katsotaan miten pitkälle selviän tällä kerralla.
Tämä on myös lautapeli, josta on hyvin vaikeaa kertoa lyhyesti. Sisältöä on niin käsittämättömän paljon. Kingdom Death lähentelee jo ennemminkin vanhan liiton kynä-paperi-roolipeliä sisältönsä ja ihmeidensä puolesta. Tarinoita syntyy loputtomasti.
Jo ennestään valtava peruspeli sai viime vuoden lopussa vielä järkälemäisen Kingdom Death 1.5 -versiopäivityksen, joka parannusten lisäksi laajensi sitä entistäkin massiivisemmaksi.
Kertomuksia kokemuksen rahisevalla rintaäänellä
Toivon juttusarjani avaavan hieman pelin yllä leijuvaa mystisyyden verhoa. Uteliaisuuttasi kutkutellessani toivon myös onnistuvani tuomaan esiin pelin mekaaniset hienoudet, jotka tekevät siitä omalla tavallaan erityisen (joskin ideoita on sittemmin kopioitu halpispeleihin).
Jotain pelin mitasta kertonee se, että tätä ensimmäistä osaa kirjoittaessani vyöni alla on jo suunnilleen 520 tuntia peliaikaa kerrytettynä lukuisten yksin- ja moninpelikampanjoiden myötä, enkä ole nähnyt kuin ehkä hädin tuskin puolet sen kokonaissisällöstä lisäosineen. Edelleen on jopa osa alkupelin 1.5-versiopäivityksistä kokematta!
”Shieeeee-eeeee-eeeeeet.”
— Clay Davis
Spoiler alert
Niille, jotka haluavat pelata pelinsä ilman juonipaljastuksia (mikä on suositeltavaa), olen lisännyt pieniä SPOILER-varoituksia kohtiin, joissa paljastan joitakin juonikuvioita tai muutoin veikeitä tapahtumia pelistä. Voit ohittaa ne, ja jatkaa lukemista hyvillä mielin.
Tässä ensimmäisessä osassa ei vielä tapahdu juuri mitään pelikokemusta pilaavaa. Myöhemmin metsästyksessä ja monstereiden tarinoissa sitten senkin edestä.
Kingdom Death opastaa pelaajan ensimmäisen prologi-taistelun läpi nopeasti, eikä sääntökirjaa pidä opetella vielä tämän enempää.
Pelaajaa pidellään kädestä — tämän yhden kerran
Peli alkaa prologilla, esitaistelulla, joka valmistelee pelaajan henkisesti edellään väijyvään kurimukseen. Samalla opetetaan perusmekaniikat viihdyttävällä tavalla, ilman sääntökirjan läpikotaista pläräämistä. Jo kirjan ensimmäiset sivut ohjeistavat, että heti kun on neljä selviytyjää ja leijona pykäilty kasaan, on aika hypätä elämysjunaan.
Ja mukavasti näillä viidellä miniatyyrillä pärjää hyvin pari kolme ensimmäistä peli-iltaa, eikä ole pakko hikoilla vielä sen enempiä askartelupöydän ääressä.
Nyt ne öögat irti kirjasta, urpo! On tullut aika KUOLLA!
Kingdom Death: Monster ottaa luulot pois heti kättelyssä.
Good Night, and… Good Luck!
Pelin ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu tyhjällä kentällä. Lyhyt tarina pohjustaa alun, jossa neljä pelihahmoa heräävät pimeydessä ja hurjistunut Valkoinen Leijona on aikeissa heidät siitä yöpalakseen imailla sen siliän tien. Mikä hauskinta, leijona saa vieläpä aloittaa nämä karkelot!
Tässä kohden kävi kerran hassut, kun otimme karvattoman ystävämme ensi kerran mukaan uuteen kampanjaan. Leijona hyökkäsi ensimmäisenä hänen horatsunsa kimppuun, irroittaen tältä oitis pään harteilta kriittisen osuman myötä. Katsoimme toisiamme tyytyväisinä myhäillen, kun mies maassa polvillaan kädet kurotettuna parkui universumille lohduttomasti vapisten: ”Miksi? Oi miksi!!!”
Palava kiihko silmissämme totesimme yhteen ääneen hälle: ”TÄMÄ on Kingdom Death. Tervetuloa, ystäväisemme. NYT me pääsemme aloittamaan ensimmäinen pelivuoromme.”
Verrattain kepein eväin yön selkään
Ensimmäisessä kohtaamisessa pelaajien on taisteltava leijonaa vastaan pelkissä lannevaatteissa, kädessään kolho kivenmurikka. Ei kovin vahvat oddsit, sano. Onneksi prologi-leijona on sentäs ennalta määritelty hivenen helpommaksi kuin oikeat. Silti jokainen kuolema on vain yhden napakan osuman päässä koko matsin ajan. Kaikki eivät siitä selviä.
Personointi syventää kärsimystä
Jotta hahmoihin saadaan syntymään kiintymyssuhde, heidät nimetään heti aluksi. Joku torspo saattaisi nimetä hahmonsa Game of Thrones -sarjan sukupuun perusteella, siinä missä toinen nappaa Salkkareista omansa.
Aivotonta paskaa, sanon minä.
Tämän iloisen retkueen muodostaa neljä intellektuellia, Nuuskatuutti, Hunajasuu, Liskokikkeli ja Nahka-aisa (kuva yllä, vas. lukien). Kamppailu eloonjäämisestä alkakoon!
White Lion hyökkäsi ensimmäisenä himoitsemansa Nahka-aisan kimppuun ja tarrasi tätä varresta.
Stay alive, bitches
Ensimmäisenä hurjistuneen leijonan iskut sai kokea Nahka-aisa. Leijona ampaisi tekoälynsä ohjastamana kouraisemaan ensi töikseen tuota muhkean lihaksikasta könsikästä.
AI-kortit, eli monstereita ohjastavat käskyt joista tekoälyn perusta koostuu, sisältävät pakallisen erilaisia toimintoja. Useimmiten jokainen yksittäinen kortti eroaa muista pakan korteista jollakin tavoin. Ja nämä tietysti eroavat sitten vielä muista monstereista huomattavasti. On siis pakko opetella kantapään kautta kunkin monsterin hyökkäystavat. Eikä niihin siltikään pysty täysin varautumaan.
Kuten yllä näkyvästä kortista huomaat, leijona valitsee kouraisunsa kohteen erilaisten määritelmien perusteella. Claw-kortissa leijonan ensisijainen kohde on edessään sijaitseva hahmo, jonka kimppuun sen juoksuvauhti (6 ruutua) riittää. Tässä tapauksessa uhriksi valikoitui porukan ruskea ritari. Sitten katsotaan, minkämoinen hyökkäys on kyseessä.
Claw-hyökkäyksessä käytetään kahta noppaa (Speed 2), ja mikäli niiden silmäluvut ovat kaksi tai enemmän (Accuracy 2+), iskut osuvat. White Lion aiheuttaa tällä hyökkäyksellä jokaisella osumallaan 1 pisteen vahinkoa (Damage 1).
Tällä kierroksella oli onni matkassa, sillä vain toinen isku osui. Ei käynyt pahasti.
Leijonan rehatessa toisten kanssa voi hintelämpi hinttapuli sniikata takalistoon yllätysiskut aikeinaan.
Takaisinmaksun aika
Nahka-aisan ihmetellessä satumaista selviytymistä ensimmäisestä turpasaunastaan, pääsee Liskokikkeli yllättämään leijonan takaapäin. Kaksi ruutua monsterin takana ovat niin kutsuttu Blind Spot, kuollut kulma, jonne hirviöt eivät normaalisti näe. Sieltä kun iskee, saa osumaheittoihinsa +1. Vissiin hankalampi väistellä, tai jotain. Ketä kiinnostaa — turpaan vaan!
Kivenmurikka on sen verran kuppainen ase, että sillä kannattaa yrittää lyödä takaapäin. Kortin vasemmassa yläreunassa näkyy sen taisteluarvot. Eli kaksi iskua, ja kympin nopalla tarvitaan 7 tai enemmän, jotta osuu. Blind spotista iskettynä riitti nyt siis 6 tai enemmän. Molemmat osuivat, ja päästiin poimimaan osumakohta-kortit kummallekin iskulle.
Osumakortit on muuten otettava yhtä aikaa, ei yksitellen. Sanon tämän siksi, jos joku huijarinössö lukee tätä ja pelaa, noh… huijaten. Se on ollut yksi tapa päästä peli läpi.
Kummallinen käsi leijonalla. Siihen osui, kuten myös massiiviseen reisiluuhun. Enää tarvitsee vain satuttaa.
Osuminen on vasta puolet hyökkäyksestä
Kun osumakortit on nostettu, saa pelaaja(t) järjestää ne haluamaansa iskujärjestykseen. Saat siis valita, mihin osumakohtiin haluat ensimmäisenä runnoa menemään. Tällä tulee olemaan kampanjan edetessä äärimmäisen paljon merkitystä.
Osumakorteissa on usein reaktioita jotka tapahtuvat tai eivät, riippuen siitä, lävistääkö iskun voima monsterin hipiän. Ylemmässä kuvassa on vaihtoehtoina Strange Hand, jossa epäonnistuessa tapahtuu kauheuksia. Mikäli iskun voima ei riitä lävistämään alkuleijonan 6 pisteen kestävyyttä, tämän kortin reaktiona se tekee perusiskunsa välittömästi vastapalloon lyöjää kohti. Hyökätessään hahmo on puolustuskyvytön.
Näistä vaihtoehdoista Liskokikkeli valitsi ensimmäiseksi Beast’s Femur -kortin, jossa ei ole reaktiota. Eli mahdollinen mokailu ei pilaisi hyökkäystä. Hän onnistui saamaan nopalla ja kivellä yhteistuloksen ”6” ja satutti monsteria. Toista korttia yrittäessään heitettiin ”7” (+kiven 1 = vahinko 8), ja onnistui sekin. Kauhistuttava Valkoinen Leijona menetti siis kaksi tekoälykorttiaan pakasta, koskaan niiden sisältöä näkemättä.
Peliin astuvat Mood-kortit kertovat, että nyt monsteria vitutetaan ihan huolella. Useimmiten ne tekevät örvelöistä vaarallisempia, toisinaan hauskempia, joskus sitten taas muuten vaan ärsyttäviä.
Kenenkään ei pidä monsteria vituttaman
Joskus AI-korteista paljastuu ikäviä yllätyksiä Mood-korttien muodossa. Nämä fiilistelykortit tekevät monsterista vaarallisemman, ollen vieläpä toistaiseksi voimassa. Toiset kortit saattavat tehdä niistä jopa hauskempia (harvemmin), tai muutoin huomattavasti erilaisia. Harvoin helpompia.
Pakasta löytyvät Mood-kortit ovat siitä ikäviä, että ne jäävät voimaan pelikentälle. Ja niitä voi olla jopa useampiakin kerralla(!), ellei toisin ohjeisteta. Yllä kuvassa Enraged-tunnelmointia, joka tehostaa leijonan Damage-attribuuttia yhdellä, kunnes joku kuolee tai menettää raajansa pysyvästi. Kissaeläimet kun niin ilostuvat saaliinsa riepomisesta.
Okei, eli nyt hommat kävivätkin sitten kerta heitolla vaarallisemmiksi. Shit. Nyt joka ainoa isku, jonka leijona onnistuu osumaan (ja osumat aikas varmoja), menee suoraan kriittisten osumien taulukolle — ja siellä se odottaa, kuolema.
Aiemmasta hanurin soittelusta suivaantunut leijona ottaa hintelän poikasen kohteeksensa tappoaikeissa.
Note-to-self: älä ärsytä leijonaa
Kingdom Death luo usein tarinoita pienistä yhteensattumusten siemenistä, mikäli vain pelaajilla lahjoja sellaiseen riittää.
Ylemmän kuvan Priority Target -täppä päätyi porukan kuivankesänoravalle, joka nasautti onnistuneesti ne tuplaosumat leijonan hanuriin hetkeä aiemmin. Tällä kertaa lyötiin kylkeen (osumakorttikin sopivasti Beast’s Flank!) aiheuttaen kestopisteen menetyksen. Tässä kyseisessä kortissa lyönti laukaisi heti Wound-reaktion, jonka myötä ansaittiin leijonan jakamaton huomio hetkeksi.
Tavallaan tämä ei olisi ollut naurun asia lainkaan, sillä leijonalla oli Enraged-kortti aktiivisena, ja jokainen iskunsa erittäin tappava. Mutta olihan se silti ihan hauska ajatella, että leijona muisti tuon riutuneen mulkvistin aiemmin aiheuttamat tuskat ja sai tilaisuutensa kostaa.
Viimeinen isku tyylikkäästi ”kriittisellä ulos”.
”We have to put this puppy DOWN. Now.”
Pelin ensimmäisistä taisteluista tekee vaikeita pääasiassa superhuono aseistus, jolla on vaikea osua kohteeseensa. Ei niinkään örvelön ylimaallinen oivallisuus. On siis yritettävä lopettaa ottelu mahdollisimman nopeasti. Sitten se tapahtui. Tämäkin epätoivoinen painiskelu leijonan iskuja väistellen saapui viimein päätökseensä.
Hemaisevan seksikäs punapäinen Hunajasuu latasi kaiken voiman mitä rimpulakäsistään irti sai, ja osuikin kriittisellä vahingolla* suoraan leijonan kitaan repien tältä alaleuan tyystin irti! Jibii!
Jotkut kriittiset osumat aiheuttavat voimaan jääviä haittoja monstereille. Tässä tapauksessa irti roikkuva alaleuka saattaisi haitata jonkun verran puremahyökkäyksiä, mene tiedä. Sekin vaatii tosin sen, että hyökkäyskortissa mainitaan kyseinen vamma, eli ei ihan itsestään selviä hyötyjä aina saa irti. Ja, kuten tässäkin, se tuli vasta viimeisellä iskulla eikä ehtinyt enää hyödyttämään mitään ottelussa.
* Kingdom Deathin erikoisnopissa numero 10 on korvattu lyhtykuvakkeella. Tämä tarkoittaa usein pelaajahahmon kriittistä onnistumista.
Mikäli kukaan raahautuu taistelukentiltä takaisin, on hänellä aina koko kylän selviytymisen kannalta elintärkeitä resursseja ja tarvikkeita mukanaan. Tästäkin taistelusta kertyi erittäin arvokkaita ruumiinosia varastoon.
Loottaaminen on parasta, mitä ihminen voi lannevaate yllään touhuta
Tappohommien jälkeen koittaa viimein helpotus. Pääsee pissalle. Sen jälkeen lasketaan ruumiit ja siivutetaan monsteri — tai ainakin se, mitä siitä tappelun tuoksinassa jäljelle jäi. Örvelöistä irtoavat eläinperäiset ainesosat ovat ne elämää ylläpitävä voima, minkä vuoksi pelaaja asettaa hahmonsa alttiiksi kuolemalle tämän tästä.
Kylässä resursseista voidaan rakentaa varusteita metsästäjille, sekä uusia työpajoja eri tarpeisiin pelin edetessä. Samoja resursseja käytetään myös uusien keksintöjen ideoimiseen ja toteuttamiseen. Innovaatiopuu onkin yksi mielenkiintoisimmista jutuista Kingdom Death: Monsterissa. Ainoa vaikeus on valita, mikä näistä kaikista on se tärkein kulloisellakin hetkellä…
Kokonainen peli pelin sisällä
Koko kyläpahasen perustaminen ja ainainen jatkokehittely on jo oma alipelinsä, tässä muutenkin turboahdetussa pelissä. Tämä kymmeniä tunteja viihdyttävä ”alipeli” kelpuutettaisiin ihan omaksi hyllypelikseen missä tahansa muussa pelitalossa, mutta ei Adam Poots Gamesilla.
Eli ei muuta kuin kylää perustamaan.
Perusleirissä edetään vaihe kerrallaan. Ensimmäisellä kerralla peli ohjeistaa itse kylän perustamisen. Kampanja voi alkaa.
Kampanjan ensimmäinen päivä
Kun leijonan kynsistä selviytyneet ihmisraadot rehjustavat pois taistelukentältä, löytävät he lopulta leppoisan sopen mihin asettua. Siellä on letkeää jatkaa sukua paikalle paukkineiden uunojen kesken.
Näin pelaajan/pelaajien kyläpahanen saa alkunsa. Pienillä tarinanpätkillä maustetaan tapahtumia ja arpa määrittää luolassa majailevien, kiihkeiden neitsyiden lukumäärän. Näistä kootaan sitten se kylän ensimmäinen perusleiri, jolla lähdetään tekemään historiaa.
Heitin perustamisheitossa mahdollisimman kehnosti ykkösen, eli kylää perustamassa on vain kuusi kuppaista roudaria, plus nämä neljä sankaria jotka ryynäsivät paikalle leijonanroippeet matkassaan. Noh, näillä eväillä mennään tällä kertaa. Toivotaan, että väki tekee mitä pitää.
Mainos: Hobo’s Deluxe Settlement Book™ for Kingdom Death: Monster
Peli viittaa tämän tästä kirjatapahtumiin, joita tulee noudattaa ohjeiden sanelemina. Joskus ne ovat iloisia tapahtumia, kuten nyt, toisinaan eivät niinkään.
Ajanlasku alkaa ja eventtiä pukkaa
Aikajanaa täytellessä törmätään tapahtumiin, eventteihin. Tapahtumia esitetään sekä kortein että sääntökirjasta. Lisäksi saattaa tapahtumia pukata myös lisäosien sääntövihkosista. Ja välillä voi olla useampikin stoori samana vuonna, jos oikein hektiseksi menee. Nämä kaikki määrittävät kylän kohtaloa, joskus pitkällekin tulevaisuuteen.
Aikajanan päivittämisen lisäksi kaikki tapahtumat, kuten kuolleiden kirjaamiset, Nemesis-kohtaamiset ja muut ihmeellisyydet on hoidettava alta pois, ennen kuin pääsee siihen mehukkaimpaan vaiheeseen: kehitystyöhön. Se on yksi pelin ehdottomista suolista. Siinä pääsee määrittämään omaa tietään ja pystyy luomaan illuusion, että olisi muka vaikuttamassa kohtaloonsa. Hah!
Mitä pidemmälle pelaa, sitä kauemmin kirjanpito vie. Myös kehitystyö käy vaikeammaksi askel kerrallaan, sillä koko ajan tarvitaan vaikka mitä, mutta resursseja jaetaan lusikalla. Mikäli mielii kovempia palkintoja, on otettava kovempia riskejä — ja siinä käy kyllä äkkiä kehnot.
Lantern Year 1, Kingdom Death -kampanja on alkanut
Päätän ensimmäisen kuvaukseni kampanjan pohjustuksesta tähän, sillä Settlement-lomakkeeseen on merkitty nyt vuosi LY1. Jatkakaamme siitä toisella kertaa.
Tämän myötä hommat lähtevät vähitellen oikeasti käyntiin, ja pääsin rakentamaan jo ensimmäisen varusteenikin! Mikä se voisi olla? Bat-linko? Luutikari? Nahkalakki?
Lue seuraava artikkeli tästä!
Ota myös Lautapelihelvetin Facebook-sivu samoin tein seurantaan niin et jää paitsi jatkopäivityksistä.
Ja hei, otan myös erittäin mielelläni palautetta vastaan juttusarjani herättämistä fiiliksistä niiden kommenttikenttiin. En kai minä muutoin näitä julkisesti kirjoittelisi. Höh, itsehän olen jo päässyt peliä jyystämään vaikka kuinka!
