Escape Plan on Vital Lacerdan seitsemäs itsenäinen peli.
Rosvokopla kilpasilla
Vital Lacerdan nimi on reilun vuosikymmenen aikana kehittynyt jo omaksi brändikseen. Mitä tahansa mies suunnitteleekin, on se aina jotakin valtavaa, monimutkaista ja lupsakan värikästä. Yhteisenä tekijänä myös tarkkaan ketjutetut suunnitelmat, joiden toteutuminen on aina viime kädessä vähän myös onnesta kiinni. Escape Plan ei tuo poikkeusta sääntöön.
Escape Plan — pelin teema ja idea lyhyesti
Escape Plan kertoo pankkiryöstökoplasta, joka joutuu sanaharkkaan ja hajoaa. Ryöstäjät yrittävät kukin tahollaan paeta kaupungista poliisin sulkiessa poistumisteitä yksi toisensa jälkeen. Ryöstäjillä on kolme vuorokautta aikaa kaikota, tai häkki heilahtaa. Verkko kiristyy. On tullut aika lunastaa vanhoja palveluksia. Jokainen yrittää haalia mahdollisimman paljon massia matkaan omista kätköistään. Kun salikassit pullottavat, on aika häippäistä kaupungista viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen totaalista ”lock downia”. Tämä tapahtuu pelin kolmannella kierroksella.
Muita erikoisempia aihepiirejä Vital Lacerdan kynästä
Vital Lacerda poimii peliensä aihealueet useimmiten sellaisista aihepiireistä, joista ei juuri pelejä ole vielä tehty. Ei ainakaan europelejä.
Siinä missä The Gallerist ihmetteli taidemaailman vilppiä ja juonitteluja, lähti Vinhos römpläämään rypäleitä farmareiden varpaanväleistä. Lacerda on tehnyt pelin myös ilmansaasteista. Ja suunnittelipa äijä tuossa lähivuosina myös vaatimattoman järkäleen Lisboa, jossa uudelleenrakennetaan vuoden 1755 lopussa maanjäristyksen tuhoamaa suurkaupunkia. Lisboaa pidetään erittäin monimutkaisena ja vaativana europelinä, mutta itse en ole sitä päässyt vielä tyyppailemaan. Peliä pelanneet voivat kertoa minulle onko asianlaita todella näin.
Ranskalainen Pili-Pertti pakannut pelin vähintäänkin huolellisesti.
Hankaluuksia Kickstarter-toimituksissa
Sain oman kopioni vasta jälkijunassa, sillä pelin tuotannossa oli (ja on) toimitusvaikeuksia ympäri maailmaa. Siinä missä osa suomalaisista sai pelinsä jo touko-kesäkuun vaihteessa, sain minä omani vasta viime viikolla. Mutta kaikkineen homma hoitui ihan mallikkaasti kunhan saivat lisää pelejä varastoon. Peli toimitettiin Philibertin kautta, ja astetta jämerämmin pakattuna. Pelilaatikon ympärille oli teipattu pari liuskaa suurikuplaista, autokolarin kestävää kuplamuovia. Se lienee kyllä järkevintäkin, sillä peli painaa kiloja, eikä hintakaan ihan markettitasoa ole. Huolellinen paketointi säästää myös toimittajan kuluja.
Kickstarter-bäkkääjät saivat myöhemmin erillisenä myyntiin tulevan lisäosapaketin rahoituskampanjan Stretch Goaleina. Lisäosa vaihtaa komponentteja kiehtovammiksi ja lisää pari uutta ominaisuutta, muun muassa pelihahmojen erikoistaidot.
First things first — eli komponenttien upgreidaus
Pelilaatikon kylkiäisenä toimitettiin myös pieni lisäosapussukka, joka päivittää pelin puisia ja pahvisia komponentteja spessummiksi. Pahviset avaimetkin vaihdettiin oikeisiin metallisiin. Tämä kaikki on lähinnä vain mukavaa lisähöystettä, joka saa pelin tuntumaan tavanomaista arvokkaammalta. Kickstarter-bäkkääjät saivat nämä pelin mukana ”ilmaiseksi” (ei niitä silti tappiolla myydä, toim.huom).
Asia, jota on oppinut arvostamaan Kickstarter-kampanjoissa on se, jos kylkiäisiä ei ole rajoitettu KS-kampanjaan vaan niitä saa ostettua myöhemminkin lisäosien tai promojen muodossa. Samalla kun tämä tuo fyrkkaa tekijöille vuosienkin päästä, voi kamppiksen missannut pelaaja saada riihikuivalla käteisellä mukavia lisäextroja peliinsä. Pääsin hyödyntämään tätä parin The Gallerist -promon kanssa, kun ne pystyi lisäämään KS-tilaukseen Escape Planin ekstroina. Tulin siitä hyvin iloiseksi.
Sisältöäkin bling-blingin lisäksi
Parempien komponenttien lisäksi tuo pieni bonuspaketti lisää peliin pelaajien taito- ja tehtäväkortit, sekä soolopeliin puiset etsivä-ukkelit. Myös Kontakti-korttien pitkänmallinen pahvialusta saadaan peliin tämän myötä, jotta ei tarvitse korttejaan pöydällä levitellä.
Paketti tuo peliin myös pientä lisäsisältöä laajentamalla tavaravalikoimia muutamalla uudella roinalla.
Ihmekös tuo, kun boksi painaa kuin syntisen puntti. Paksua paffia täys!
Escape Plan on ammattimaisesti suunniteltu kokonaisuus
Kuten Brassikin, Escape Plan on pakattu erittäin jämerästi ja mitoitettu mahtumaan paremmin vasta purkamisen jälkeen. Liian monessa pelissä asia on päin vastoin. Kyllä se pakkaus vielä tehtaalla kiinni saadaan, mutta kun osat on kotona purettu ja jaoteltu, onkin boksia mahdotonta saada enää suljettua tiiviisti. Tässä pelissä boksin pohjan alareuna paistaa hieman kannen alta pelin ollessa vielä kumeissaan. Purkamisen jälkeen kansi asettuu hyvin.
Kaikki pelissä tarvittavat pahvinappulat on pinottu heti kannen alle punch board -laatoissaan. Olen pistänyt merkille, että Mr. Lacerdalla on jokin perverssi viehtymys 3mm paksuihin nappuloihin. Näin paksuihin pahvikomponentteihin en ole törmännyt aiemmin kuin Cthulhu Warsissa ja The Galleristissa. Tokihan nämä kestävät käyttöä paremmin, joten mikäpä siinä. Repussahan minä tätä vain kanniskelen useiden kilometrien matkoja. Räntäsateessa. Ylämäkeen. Kivi kengässä. Katkenneella jalalla.
Kaksikerrospahvia hyödyntävät laudat ovat harvinaista herkkua, sillä niiden valmistaminen on huomattavasti kalliimpaa ja suunnittelu tarkempaa. Niiden käyttömukavuus pelin aikana on toki aivan eri luokkaa kuin peruspahvien.
Menestys takasi pelille parhaat mahdolliset komponentit
Vaikka Escape Planin rahoituskampanja ei ihan saanutkaan kaikkia Stretch Goal -tavoitteitaan rikottua, saatiin siitä silti tuntuvan laadukas paketti aikaan. Pelaajalaudatkin ovat kaksikerroksisia, joten puu- ja akryylikuutiot pysyvät nätisti paikoillaan. Malttoivat sentään pysyä kohtuudessa näiden kanssa, joten lautojen kokonaispaksuus on ”vain” 3mm. Myös pahvisille merkeille on huomioitu omat lokeronsa (ylemmässä kuvassa keltaiset kolot). Kaikki kolot ovat sen verran laakeita, että palikat mahtuvat kimpoilemaan leppoisasti reunasta toiseen.
Kaikille viidelle pelaajalle on oma lautansa, jossa tärkeimmät kohdat on merkitty hahmon omalla värillä. Yhden laudan takapuolelle on printattu soolopeliä varten erikois-pelaajalauta, jolla ohjastetaan kulmakunnan kylmintä seriffiä, Komisario Costaa. Siinäpä mies joka ei vääryyttä niele. Tämä mies kostaa.
Valkoista pahvitukea ei kannata heittää roskiin purkaessa…
…sillä se sopii koloonsa täydellisesti jatkossakin ja pitää kaiken paikallaan tukevasti.
Älä heitä ”ylimääräistä” pahvitukea roskiin
Meinasin tehdä mokan peliä purkaessani ja näitä kuvia räpsytellessä. Kuvissa näkyvä valkoinen, ontto pahvituki oli jo matkaamassa kierrätykseen kunnes hoksasin, että se on paree jättää paikalleen. Se on nimittäin tehty peliä varten. Tarkoituksella tai vahingossa, mene tiedä. Eniveis, sen avulla peli säilyttää saman tukevuuden mikä sillä oli tehtaalta tullessaan. Kannattaa siis pitää se mukana menossa, jotta pelaajalaudat eivät luiskahtele tärviölle kuljetuksessa.
Escape Plan on peli jossa hevihemmojen silmät sulaa.
Sunnuntaiaamun sateenkaarilaatoitus
Kuten aiemmissakin Lacerdan peleissä, läänintaiteilija Ian O’Toole hoitaa tämänkin pelin silmäätekevät. Jälleen kerran on luvassa siis tavanomaista härskimpää värivalikoimaa, joista astetta ankaramman kotikasvatuksen ansainnut setämies tuskin löytää mieleistään sitten millään. On violettia, on pinkkiä, oranssia, mintunvihreää. Sitä sinapinkeltaistakaan unohtamatta. Nam.
Vaikka näihin peleihin valitut väripaletit ovat aina poikkeuksellisia, ovat ne samalla myös erittäin raikas tuulahdus aina niin tunkkaisten perus sini-kelta-puna-mustien joukossa. Eli hyvä näin. Myös muut värit Escape Planissa ovat maukkaita. Räikyvän kirkkaat värit ja erittäin tyylikäs piirrosjälki takaavat nautinnollisen pelisession paatuneimmallekin peliharrastajalle.
Yksikään salainen suunnitelma ei ole uskottava, mikäli kukaan ei ole sutannut kahvirinkuloita kaaviopiirrosten päälle.
Escape Plan on aiheelleen uskollinen
Vital Lacerda ja Ian O’Toole ovat opiskelleet ryöstökeikkansa aakkoset. Escape Planissa on useita pieniä yksityiskohtia, joita odottaakin näkevänsä suurten ryöstökeikkojen aikana. Tottakai joku pölvästi on laskenut loiskuneen kahvikuppinsa pohjapiirrosten päälle. Tottakai puhelut hoidetaan lankapuhelimilla, ja naamioitseminen viikset-nenä-rillit-osaston vappuvärmeillä.
Jopa pelilaatikon sisemmät ulkoseinätkin on kuvitettu kaupungin kartalla, jonne on merkattu eri tapahtumia. Tarpeetonta? Ehkä, mutta rakentaa mukavasti ultimaalisen rikollista tunnelmaa.
Ohjekirja on kuvitettu ja selitetty selkeästi.
Jokaiselle pelaajalle on mukana myös kattava muistilappu pelin eri toiminnoista ja osioista jouhevaa käyttöä varten.
Ohjeistus kunnossa
Pelin ohjekirjan virkaa toimittaa jälleen kerran se neliönmallinen perusläpyskä. Vaikka en itse pidäkään tästä ohjevihkomallista, mahtuu sen sivuille mukavasti seikkaperäiset kuvat ja selitteet. Likimain kaikesta on selitys karttakuvineen.
Lisäksi jokainen pelaaja saa avukseen kaksipuoleisen muistipahvin, jossa lyhyesti kerrataan kaikki tarpeellinen. Lacerdalla on hyväksi havaittu tyyli kirjoittaa muistilaput ”mihin tarvitaan / mistä sitä saa” -tyylisesti, jolloin pelaajan on luontevaa selvittää pelin kuluessa mihin mitäkin resurssia tarvitaan. Olen huomannut tämän kätevämmäksi kuin pelkkä listaus, miten jotakin saa.
Rahan lisäksi pelissä hyödynnetään muitakin resursseja. Escape Planissa muun muassa pahamaineisuudellaan (Notoriety) saavuttaa erinäisiä etuja alamaailmassa, mutta samalla joutuukin sitten puljaamaan yli-innokkaiden virkamiesten kanssa vähän turhankin tiuhaan.
Tunnelma kuin namikaupassa. Maiskis.
Naminami-väritys se paras väritys
Lisää väreistä. Jotta Escape Plan ei nyt ihan liian synkäksi vetäisi aiheensa puolesta, on pelissä jos jonkinlaista puista väripipanaa tarjolla. Näistä suurin osa on pelaajien komponentteja, mutta lisäksi on mustia, punaisia ja sinisiä ukkeleita stevareita, kyttiä ja swatteja edustamassa. Nämä kaikki kun lyö yhtäaikaa pelilaudalle, alkaa LSD-bileet kuulostamaan ihan varteenotettavalta illanvietolta.
Vaikka itse en ehkä se suurin fani ole mitä näin yltäkylläisiin värioksennuksiin tulee, tässä pelissä se luo tavallaan ihan hauskan kontrastin aiheen ja ilmaisun välille.
Ja vaikka kuvista saattaa saada eri mielikuvan, kaikki kyllä asettuu keskenään oikein mukavaan harmoniaan, eikä tunnu lainkaan pahalta. O’Toole on taitava värien ja pintojen käyttäjä.
Fikseriltä pienet pikajelpit…
…ja marketista gearit kuntoon.
Lukemattomia pikkukilkkeitä
Siinä missä varusteet ovat aina samat, ja tarjolla melkein kaikille, on pelissä runsaasti myös muuttuvia tekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kontaktikortit ja itse pelikartta, joka rakentuu satunnaisesti joka pelikerralla.
Mielenkiintoisena huomiona pelaajia mahtuu viisi, mutta yllä näkyviä turkoosi-oransseja varustelaattoja on vain neljä kutakin. Eli nopeimmat pääsevät keräämään parhaat päältä.
Kaasua, Komisario Pepponen.
Sooloilijat huomioitu
Pidän Lacerdan peleistä koska niihin on aina sisäänrakennettu kunnollinen soolovariantti. Ei ehkä ihan samalle innovaation tasolle ylletä kuin Anachronyn Chronobot, mutta kelvollinen ja haastava kuitenkin. Tässä pelissä tutkintaa johtavan seriffin takaa-ajoa ohjaillaan korteilla ja puu-ukkelilla. Nähtäväksi jää miten rajua menoa se on.
Kaiken kaikkiaan Escape Plan -peliä voinee kuvailla suht täyteläiseksi peliksi.
Ultimaalisesta roinan määrästä huolimatta kaikki pakkautuu täydellisesti laatikon sisään (KS-ekstroineen, myös ”sleevattuna”).
Hyllytila kortilla
Lacerdan pelejä yhdistää se, että mies suunnittelee koko pelin sisällön mahtuvaksi suoraan siihen suurimpaan laatikkoon mitä hyllyssä pystytään fiksusti pitämään. Hänen pelejään ei saa hyvällä tahdollakaan mahtumaan siihen Ikean Kallaxiin. Escape Plan ei ole poikkeus. Pelin laatikko on samaa kokoluokkaa kuin vaikkapa Anachrony ja jo mainittu The Gallerist. Myös Vinhos Deluxe käsittääkseni toimitetaan tällaisessa, samoin työn alla oleva On Mars.
Hyväkin puoli tässä on. Pelin laatikko on riittävän suuri mahduttamaan sisäänsä kaiken tuon yllä näkyvän sälän, mukaanlukien ekstrat. Jokaiselle on vieläpä oma, tarkkaan mitoitettu lokeronsa, joten kaikki pysyy paikoillaan ja ehjänä kuljetuksen aikana. Myös muoveilla suojatut kortit mahtuvat omaan lokeroonsa täydellisesti.
