”Toinen maailmansota. Toinen maailmansota ei koskaan muutu.”
Conflict of Heroes tarttuu ei-niin-tuoreeseen aiheeseen, mutta tekee siitä omanlaisensa. Toinen maailmansota on koluttu puuduttavan tarkkaan läpi eri muodoissaan, ja toistaan vaikeaselkoisempia lautapelejäkin aiheesta on ilmestynyt jo 1960-luvulta lähtien. Mutta Uwe Eickert ymmärsi heittää taulukkodatat jorpakkoon ja tehdä pelistään, noh, kiinnostavan.
Ei sen puoleen, että kovin tuoreesti minäkään liikkeellä olisin. Pelihän on jo vanha tapaus, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2008. Ja onpa se voittanut sittemmin kait jotain palkintojakin. Ja vissiin joku PC-versiokin nimellään väkerretty. Pffft.
Tämä uudempi, kuvissa näkyvä kakkospainos tekee pelistä sellaisen, että minäkin kiinnostuin ensinäkemältä. Pitkälti jo se, että pystyy katsomaan pelilautaa kuolematta sisäisesti vähän kerrallaan, antaa sille mahdollisuuden päästä pelihyllyyni. Ykkösversiossa kun oli kauniisti sanottuna kohtuullisen rujoa maastokuvitusta — joka häviää jopa niille isoisänaikaisille pelkistetyille sotapeleille.