Advanced Squad Leader on suuri. Se on vaikea. Se on vanhanaikainen. Eikä sitä saa mistään.
Mikäli luit juttusarjani ensimmäisen osan ja palasit tämän jutun pariin, lienee kiinnostuksesi herännyt peliä kohtaan. Se on hienoa. Mutta on hyvä tiedostaa pari asiaa, jotka väistämättä karkottavat ison osan nykypäivän pussihousupelaajista.
Advanced Squad Leaderiin on julkaistu satoja erilaisia skenaarioita, näyttämöinään lukuisat eri maailmankolkat. Tässä suomalaiset korpisoturit ovat saaneet tehtäväkseen siivota nuo inhat, suolakurkunkatkuiset karvalakkineukut pois maisemia pilaamasta. Ja sehän tapahtuu!
Kirjoitan lähiaikoina jutun tai pari ehkäpä maineikkaimmasta wanhan liiton taktisesta sotapelistä, Advanced Squad Leaderista. Pelikokonaisuus kiinnostelee, mutta huomasin nopeasti, ettei Suomesta löydy yhtäkään aloittelijan pelkoa ja tiedonjanoa lieventävää artikkelia aiheesta — vaikka peliä on pelattu jo vuosikymmenet!
Ebaysta olen onnistunut löytämään huippupelejä, joiden saatavuus on kirjoitushetkellä erittäin kiven alla. Enemy Action: Ardennes ja Ambush!-sarjan ensimmäinen. Raid on St. Nazaire löytyi käytettynä toista kautta.
Kuvassa näkyvät pelit ovat klassikoita, joiden loistoa aika ei ole haalistanut. Nämä nimet pysyvät edelleen pinnalla, vaikka vanhin nimike niistä on julkaistu jo 35 vuotta sitten. Olen ollut varsin onnekas koko alkuvuoden, sillä onnistuin lopulta saamaan kaikki kolme himoitsemaani nimikettä hyllyyn priimakuntoisina. Ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan.
Target For Today
Target For Today vie pelaajan luotsaaman B-17-pommikoneen miehistön kylmäävälle 25 tehtävän komennukselle, jonka jälkeistä elämää ei kannata suunnitella kovin pitkälle etukäteen.
Conflict of Heroes: Awakening The Bear!
Conflict of Heroes tarttuu ei-niin-tuoreeseen aiheeseen, mutta tekee siitä omanlaisensa. Toinen maailmansota on koluttu puuduttavan tarkkaan läpi eri muodoissaan, ja toistaan vaikeaselkoisempia lautapelejäkin aiheesta on ilmestynyt jo 1960-luvulta lähtien. Mutta Uwe Eickert ymmärsi heittää taulukkodatat jorpakkoon ja tehdä pelistään, noh, kiinnostavan.
Ei sen puoleen, että kovin tuoreesti minäkään liikkeellä olisin. Pelihän on jo vanha tapaus, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2008. Ja onpa se voittanut sittemmin kait jotain palkintojakin. Ja vissiin joku PC-versiokin nimellään väkerretty. Pffft.
Tämä uudempi, kuvissa näkyvä kakkospainos tekee pelistä sellaisen, että minäkin kiinnostuin ensinäkemältä. Pitkälti jo se, että pystyy katsomaan pelilautaa kuolematta sisäisesti vähän kerrallaan, antaa sille mahdollisuuden päästä pelihyllyyni. Ykkösversiossa kun oli kauniisti sanottuna kohtuullisen rujoa maastokuvitusta — joka häviää jopa niille isoisänaikaisille pelkistetyille sotapeleille.
