Anachrony — Maailmanlopun odottajat

Anachrony

Kovatasoiselta tiimiltä uutta laatupeliä

Muistaako joku vielä taannoisen tekstini pelistä Trickerion? Kehuin kyseisen silmänkääntöpelin maasta taivaisiin, enkä ihan suotta. Se on aivan käsittämättömän laadukas tuotos. Ja niin on myös samaisen tiimin uusin peli Anachrony.

Anachrony kickstartattiin kesäkuussa 2016 ja se ylitti tavoitteensa 11-kertaisesti. Hieman yllättäen peli onnistuu paikoittain ylittämään jopa edellisen tason omaperäisyydessään. Mikäli kiinnostaa ensin hieman fiilistellä mitä peliboksi sisältää, kannattaa lukaista Unboxing-kirjoitukseni, jonka kirjoitin tuossa keväällä pelin saapuessa. Olin haltioissani.

Poikkeukselliset teemat

Anachrony leikittelee aiemmasta pelistä tuttuun tapaan mielenkiintoisilla mekaniikoilla. Näistä tärkeimmät ovat aikamatkustus ja meteoriitin osuman jälkeinen infrastruktuurin asteittainen romahtaminen ennen maailman lopullista tuhoa. Ja sitä ennen pitäisi sitten ehtiä vielä hoitamaan kaikki kesken jääneet projektit ja suhauttaa evakuointikapselilla livohkaan mestoilta ennen kuin persaus käristyy! Tiukille vetää.

Anachrony on sen verran massiivinen peli, että jätin sen suosiolla odottamaan sopivaa mielentilaa. Oikealla hetkellä pelin opettelu olikin sitten ihan mielekästä puuhaa.

Täytyy tosin myöntää, että nyt kesti kyllä jonkun tovin että hiffasin miten pelin aikamatkustus ja siitä aiheutuvat harmilliset, todellisuutta vääristävät paradoksit toimivat. Joku itseäni valveutuneempi nelisilmä saattaa sisäistää asian ensilukemalla, mutta tosiaan, hetki meni meikämandoliinolla tänkätessä. Ajassa leikittely onkin sitten oikeasti ihan simppeliä kun vaan ensin saa taottua päähänsä miten se tapahtuu.

Onneksi Anachronyn ohjekirja on huippulaadukas, kuten Trickerionissakin.

Anachrony sisältää myös laadukkaan Chronobot-yksinpelimoduulin samassa paketissa.

Chronobot ja pari muuta lisäriä

Mindclash Games ei tunnu olevan liikenteessä dollarinkuvat silmissään sillä peli ei ole mitenkään älyttömän kallis. Etenkin, kun pelin mukana seuraa ihan kunnollinen pikkulisärin veroinen Chronobot-yksinpelimoduuli sekä pari virallista pelivariaatiota. Variaatioille on sekä ohjeistus että pelilaattoihin painetut tiedot. Ja pelin kaikki komponentit ovat tottakai parasta mahdollista laatua.

Kuten aiemmassa arvostelussani, tässäkin keskityn nyt vain yksinpelipuoleen ja esittelen sitä pelisession kautta. Soolopeleistä kun vähemmän kirjoitellaan (koska moni vieläkin luulee, että on olemassa vain seurapelejä), ja minä satun pitämään sellaisista.

Anachrony – Exosuit Commander Pack

Peliin löytyy myös ihan virallinen, suuressa laatikossa myytävä lisäosa, Anachrony – Exosuit Commander Pack, joka lisää peliin pari moduulia ja muoviset Exosuit-miniatyyrit, joiden sisään voi työläisnappuloitaan ujuttaa. Kyseinen lisäosa sisältyi jo valmiiksi kuvissa näkyvään Kickstarter Exlusive Leader Boxiini, joten käsittelen niitä kuin yhtenäistä peliä. Myös läpikuultavat resurssikuutiot ovat deluxe-osastoa, peruspelissä ne ovat pahvisia.

Anachronyn alkusetuppi on ensinäkemältä aika tyly, joten pelin pakkaustapaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Nuclear winter is coming

Okei, joo, siis meteoriitti tai jotain tällaista on vissiin tuloillaan ja kaikki lakkaa kohta olemasta. Tai jotain. Bu-huu, what ever. En jaksanut lueskella makustelustooreja vaan päästä itse asiaan. Europelihän tämä on, joten päätin saksalaisella tehokkuudella siirtyä suoraan alkuvalmisteluihin!

”Some Men Just Want to Watch the World Burn.”
— Alfred Pennyworth

Pelin alkuvalmistelut ottavat tovin, sillä pientä nippeliä ja nappelia on aivan hel-ve-tisti. Tee itsellesi palvelus ja hanki jostain sekatavarakaupasta pieni viehelaatikko jossa on tusinan verran lokeroita pahvinappuloille. Näin niitä ei tarvitse setviä ja homma hoituu nopeammin. Sulkijapussukat voit myös unohtaa irtoelementtien säilytystapana, mutta toki niitäkin tarvitaan. Pahvilaatat ja kortit on syytä säilyttää myös omissa pinkoissaan jo valmiiksi, mikäli mielii pysyä järjissään ennen peliä.

Joka kierroksen alussa arvotaan kaivoksesta löytyvät mineraalit. Arvokkain on Neutronium (violetti), jota on harvoin tarjolla.

Aina erilainen pelikerta

Anachronyn loppupisteytys-bonukset vaihtelevat pelikerroittain (moninpelissä), sillä alkusetupin aikana vedetään pakasta viisi Endgame Condition -korttia, jotka antavat pelin lopussa voittopisteitä sille, jolla ehdot täyttyvät. Pelin alussa sekoitetaan myös rakennuspakat, joten on mahdotonta ennakoida, tuleeko se oma suosikkitehdas tällä pelikerralla tarjolle lainkaan. Tai kuka sen ehtii pykäämään.

Lisäksi pelilautaa valmistellessa arvotaan myös aikajanalle kullekin kierrokselle avautuvat Superprojektit, joita saattaa päästä rakentamaan jos onnistuu haalimaan tarpeet kasaan. Superprojekteista käytössä on kulloinkin vain noin puolet, eli vaihtelua löytyy.

Jokaisen kierroksen alussa arvotaan vielä kortein, mitä mineraaleja kaivoksista on poimittavissa tulevilla vuoroilla. Samalla kolutaan läpi myös työvoimatarjonnan jyvät ja akanat kyseiselle kierrokselle. Omine erikoisuuksineen on työvoimaksi tarjolla niin puistokemistiä, insinööripenaa, huumorintajuista virkamiestä kuin älykköäkin (jonka kuvake on muuten mallinnettu kuin suoraan Bull Mentulan päälaelta. -toim.huom).

Vivahteikkaita lopun hetkiä

Myös aikajanan saa muutettua vahvasti satunnaiseksi kääntämällä ”vuosilaatat” toisin päin. Mutta koska lisäosat eivät ole (ainakaan vielä) yhteensopivia Chronobotin kanssa, näet nyt vain simppelimmän peruspelin. Eräässä syventävässä variaatiossa myös meteoriitin iskuhetki vaihtelee, joten siinäkään ei tuttu strategia toimi toisella pelikerralla.

Pelaajan alkuresurssit näytetään vain pelin alussa jolloin tietoa tarvitaan.

Ensivilkaisulla Chronobot näyttää alkuasetelmissaan juuri siltä, miltä kuivaan pullaan tukehtuminen tuntuu.

Anachrony ja informaatio-oksennus

Henkilökohtaisesti en pidä pelkästään kuvakkeilla toteutettua peliä ihan selkeimpänä esitystapana. Mutta ymmärrän toki, että näin saadaan edullisesti toteutettua useita kieliversioita kun ei tarvitse painattaa kuin kirjat uudella kielellä. Toimii se tietty jossakin Carcassonne-tyylisessä kepeässä iloittelussa oikein hyvin, mutta… Anachronyssa toivoisin kyllä näkeväni joitakin tyyliteltyjä aputekstejä siellä täällä. Katsopa nyt vaikka tuota yllä olevaa Chronobotin hahmotaulua!

Pelintekijät ovat epäselvyyden oletettavasti kyllä ymmärtäneet, sillä monessa paikassa pelaaja- ja pelilaudalla tietoa myös piilotetaan heti kun sitä ei enää tarvita. Mutta silti joutuu kyllä parinkin pelin jälkeen aika tiuhaan syynäämään ohjekirjasesta mitä mikäkin kuvake tai kortti meinaa. Muun muassa tekniset kehityselementit ja rakennelmat on merkitty vain kuvakkeella ja numerolla — kirjasta löytyy sitten parin sivun listoja joissa kunkin numero ja toiminta selvitetään tarkemmin.

Tekstit ovat kuitenkin hyvin lyhyitä ja nopeasti ulkoa opittavissa. Turhaan narisen, siis.

Pelin kantavia ideoita on tulevaisuuden minältä lainaaminen. Tässä haettu tulevaisuudesta elämänjanoinen virkamies ja Neutronium-köntti jeesaamaan ensimmäisen kierroksen taaperruksessa. Myös Chronobot asettelee satunnaisia kolmioitaan hyötymättä niistä.

Pikavippiä tulevaisuuden minältä

Pelin omalaatuisin idea on resurssien lainaaminen tulevaisuudesta, sinulta itseltäsi. Kyllä.

Joka kierroksella edetään aikajanalla ja pelaaja saa valita, haluaako (eli onko pakko) ottaa velaksi jotakin tarpeellista resurssia, kuten työvoimaa. Tämä on tehokas ja toimiva tapa saada pikaisesti materiaaleja himoitsemaansa projektia varten. Ja vieläpä ilmaiseksi!

Ainoana erona on henkilöresurssien kuskaaminen ajassa. Se on sen verran ryydyttävä temppu, että jumalten nektaria palaa aina, kun uudet veikkoset ilmestyvät ilkosillaan kadulle kyykkimään, säkenöivän sähköpallon ympäröiminä.

Mitä enemmän ja pidempään heruttaa roinaa tulevaisuudesta, sitä vaarallisemmaksi oleminen käy, sillä paradoksit alkavat vääjäämättä nakertamaan olevaisuutta.

Velat maksuun, tai saattaa sattua… kummia

Anachrony huomioi myös helpon saamisen kääntöpuolen. Se, mikä eilen oli ilmaista, maksaa tänään tuplasti. Tai ei tuplasti, mutta lainan lähettäminen itselleen menneisyyteen on melko työlästä ja vaatii suunnitelmallisuutta. Tai toki joku heppoisempi pussihousu voi jättää velat maksamatta ja katsoa mitä tapahtuu.

Kaikille aikajanan laatoille, joilla pelaajalla on eniten resurssilainoja tulevaisuudesta, joutuu heittämään kierroksen alussa paradoksinoppaa. Siitä voi tulla 0-2 paradoksia per heitto. Kolme kun onnistuu saamaan kasaan, on heitot heitelty siltä kierrokselta. Sen sijaan pelaaja on pakotettu vaihtamaan paradoksien tilalle pysyvän todellisuuspoikkeaman (anomaly), joka tuhoaa fyysisiä yhdyskuntarakenteita.

Poikkeamalaatat sijoitetaan rakennusten ”tonteille”, eikä niiden päälle pysty rakentamaan. Onneksi tämän myötä saa myös yhden resurssilainamerkkinsä takaisin aikajanalta.

Vätykset loikoilemassa vasemmalla, intoa puhkuva byrokraatti alaoikealla — aina valmiina innostamaan työntekoon!

Työntekijöiden motivaatiot hukassa

Anachronyssa työntekijät väsyvät. Ärsyttävää.

”Mutta… näinhän tapahtuu myös tosielämässä!”, sopertaa nyt vaivautunut punaviherkuplamulkku mokkalattensa takaa, hamppulakkiaan vatkaten. Vaan soperruksensa kadotkoon ikimetsän havinaan Loiri-käden sivaltamana, sillä Anachronyn työläiset saa takaisin sorvin ääreen parhaaksi katsomallaan tavalla: raipan tai Suffelin avulla!

Raippa

Väkisin töihin pakottaminen herättää koko porukan, eikä vaadi kuin oikeansuuntaista tahtotilaa. Motivaatio siitä joo laskee, mutta eipä se Neuvostoliitossakaan haitannut. Asiat saatiin tapahtumaan.

Suffeli

Sitten on se toinen tapa. Se vaatii jonkun reippaan työläisen panoksen, sekä vettä sen verran kuin sen hetkinen motivaatiomittari kertoo. Yllä olevassa kuvassa valitsin tämän tavan, ja se maksoi viisi vesiresurssia. Käytin hommaan inspiroitunutta virkamiestäni, sillä hän ei koskaan väsy siitä ilosta, että saa määrätä vähäosaiset ilmaiseen työkokeiluun! Useissa tehtävissä saa valita haluamansa työntekijän. Pieni silmäkuvake (kuvan virkamies-laatan oikealla yläkulmassa) kertoo, että valitessaan juuri tämän spesialistin, saa hänet uudelleen käyttöönsä ensi kierroksella, ilman kauneusunia.

Tämän keinon valitessani pääsin myös askeleen lähemmäs ideologiasuuntaukseni Evakuointivaatimusta, joka oli, että motivaatio pitää saada huippuunsa jotta pääsen pallolta pois. Kyllä siinä muutoin olisi nahkaruoska soinut niin että sormiin sattuu, usko pois.

Yleisresurssi vesi on erittäin hupenevaista. Sitä joutuu välillä pumppaamaan ihan tosissaan.

Waterworld

Vesi toimii pelissä yleisresurssina ja sitä kuluu jopa enemmän kuin mineraaleja. Kun suu napsaa, voi yhden tekijämiehistään määrätä Exo-puvussa pumpun varteen. Mikäli hommaa hoitelee kemisti (kuten kuvassa), saa vielä yhden ylimääräisen pisaran kurkkua kostuttamaan.

Vesilähteen sijaintina toimii suuri heksaruutu, jonne mahtuu rajattomasti työntekijöitä, siinä missä pieniin heksaruutuihin vain yksi kerrallaan.

Superprojektit ovat useimmiten kalliita ja vaikeasti toteutettavia, mutta onnistuessaan ne antavat tuntuvasti voittopisteitä sekä hyödyllisiä avuja jo pelin kuluessakin.

Superprojektit

Anachronyn Superprojektit ovat kuin suoraan 007-tarinoista repäistyjä megalomaanisia ponnistuksia ja ne arvotaan aina ennen peliä. Uusi projekti avautuu joka kierroksella aikajanan edetessä. Aktiivisen aikajanaruudun projektin voi rakentaa jo heti samalla kierroksella, mikäli vaadittavat resurssit sattuu löytymään.

Resurssien lisäksi pelaajalla täytyy olla tieteellinen kehitys vaadittavalla tasolla. Niitä kuvaamaan pelissä on kolmea erimuotoista pahvimerkkiä, kussakin muodossa puolentusinaa eri kuviota. Vaihtoehtoisesti voi myös luopua kahdesta muusta kehitysaskeleesta jos ei juuri vaadittavaa ole.

Ylläolevassa kuvassa Antigravitaatiokenttä vaatii onnistuakseen 4 Titanium-resurssia ja yhden insinööri-mekaanikon (Joka vissiin jää helvetinkoneensa alle sen valmistuttua, sillä miekkosesta ei enää kuulla sen koommin. -toim.huom). Yllättäen olin myös onnekas, sillä olin sattunut kehittämään (Breakthrough-nopilla arvottuna) juurikin tarvittavan piirilevy-kolmion. Tämä oli halpa projekti.

Superprojekti varaa myös pelaajataulun neljän rakennustyypin riveiltä kaksi kolmesta rakennus-slotista. Eli pitää hieman osata ennakoida mitä haluaa vielä rakentaa, sillä ruudut loppuvat pian kesken.

Pelin edetessä alkaa näkymään se sotku, mitä ihmiskunta jättää jälkeensä porskuttaessaan eteenpäin vailla huolta huomisesta. Voi vain kuvitella miltä jälki näyttää nelinpelin loppuvaiheessa…

Anachrony ja aikamatkustus

Kierrosten edetessä pelaajien fokus-nappi siirtyy eteenpäin kertoen, missä nyt mennään. Samalla näkyy myös se sotku, jonka resurssilainat ovat saaneet aikaan. Näitä ongelmia korjaamaan on rakennettava ydinvoimaloita, joiden antamat sävärit auttavat apaatisia aikamatkustajia palaamaan menneisyyteen korjaamaan muiden tekemiä virheitä. Sillä reissulla kuulkaa tislettä palaa.

Voimalarakennukset tarjoavat mahdollisuuden palata pari aikajanan laattaa taaksepäin. Kun on siirtänyt fokuksensa takavuosille, voi lainaamiansa resursseja lähettää taaksepäin menneisyyden-minällensä. Onnistuneista palautuksista tienaa voittopisteitä ja välttyy ongelmilta aika-avaruus-jatkumossa.

Halutessaan voi myös rakentaa aktiivisen Superprojektin sen laatan kohdalta jossa oma fokusnappi kulloinkin sijaitsee. Rakennustarpeet tulee toki olla valmiina.

Chronobotin tekoäly vaikuttaa äkkiseltään teknisesti simppeliltä toteutukselta, mutta siitä kyllä näkee, että kehitystyöhön on käytetty satoja tunteja. Se hipoo täydellisyyttä.

 

Pelin edetessä Chronobot haalii itselleen yhtälailla resursseja ja työvoimaa. Kun niitä on neljä rivissä, vaihtuu koko nippu viiden voittopisteen nappulaksi.

Omatoiminen Chronobot

Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista tekoälyvastuksista löytyy juurikin Anachronysta. Pelin ilmestymisen jälkeen Chronobot on noussut vertailuissa esiin toistuvasti, ohi jopa Scythen sinällään näppärän Automa-tekoälyn. Itselläni Anachrony sijoittuu kolmanneksi heti Kingdom Death: Monsterin ja Conflict of Heroesin jälkeen, mikä ei ole lainkaan huono sijoitus.

Omasta mielestäni Automan tämä ohittaa siinä, että Chronobot ei warppaile miten sattuu randomisti. Pelaaja heittää kuutosen nopalla vuoron toiminnon, mutta silti Chronobot tekee jokseenkin loogisia ja ”pelaajamaisia” toimintoja selkeässä järjestyksessä. Aina toiminnon tapahtuessa sen numerolaatta siirtyy nuolen osoittamaan suuntaan, jolloin sama temppu tapahtuu hyvin harvoin kahdesti peräkkäin.

Simppeli mutta tehokas

Mikä parasta, Chronobot ei vaadi kovasti säätöä toimiakseen. Ei korttinippuja, ei taulukoita. Ainoastaan pari selkeästi kuvitettua ohjesivua ja yhden D6-nopan. Ja silti se on tehokas!

Näillä eväillä se keräilee pelaajan tavoin tarvitsemiaan resursseja ja työläisiä. Lisäksi se osaa myös rakentaa erilaisia rakennuksia, tähdäten vain niiden parhaisiin voittopisteisiin. Näitä puuhatessaan se samalla blokkaa pelaajalta mahdollisuudet pelikentällä, mikä ei ole lainkaan mukavaa. Meteori-iskun jälkeen Chronobot alkaa pykäämään myös superprojekteista parhaita itselleen.

Silloin, kun Chronobot ei pysty tekemään valitsemaansa toimintoa jostain syystä, se saa lisää voittopisteitä ja vesiresurssia. Nice.

Tätä systeemiä tullaan varmasti kopioimaan tulevaisuudessa (tai, mistäpä tiedämme vaikka tämäkin toteutus olisi tuotu tulevaisuudesta!).

Peruspelin neljännen kierroksen päätteeksi pääsevät vitut valloilleen.

Päivä huomisen jälkeen

Kun pelaajat ovat kilvoitelleet neljä kokonaista kierrosta, on aika päästää — hyvää ystävääni Markoboy87:ää lainatakseni — ”vitut valloilleen”. Eli meteoriitti lävähtää tonttiin ja alkaa kello käymään. Maailmanloppu häämöttää.

”Game over, man, game over!”
— William Hudson

Kun loppu häämöttää, vaihdetaan kentän työpisteillä perusruudut väkevämpiin. Ne tosin ovat vain kertakäyttöisiä bonuksia, joiden jälkeen kyseinen infrastruktuuri romahtaa peruuttamattomasti…

Lopunajan toimet

Kun meteoriitti on viimein telakoitunut tonttiin, loppuu hyvä meining. Kaikki infrastruktuuri pääkaupungissa romahtaa osa kerrallaan.

Ensin käännetään evakuointilaatta (laudalla ylimpänä) Hätätilamoodiin, jossa liekit nuolevat patsaita. Lisäksi pelaajamäärästä riippuen viimeinen kärsii -3 voittopistettä hidastelusta. Eli joskus saattaa olla järkevää hilpaista helvettiin jo kauan ennen muita. Sen voi tehdä vain kerran.

Sen jälkeen arvotaan kaikkiin kolmeen sijaintiin satunnaiset lopunajan bonukset. Yllä olevassa kuvassa heksaruudut on korvattu heksalaatoilla, ja kas, Chronobottihan se siellä patsastelee jo työvoimatoimiston luukulla varaamassa toisten bonareita!

Viimeinen sammuttaa valot

Nyt, aina kun kierroksen päätteeksi poistetaan Exo-puvut ruuduista, kääntyy myös heksaruutu nope-tilaan, eli se slotti on menetetty iäksi. Rakennus on romahtanut maan tasalle. Kun kaikki laatat on käännetty nurin, maailma tuhoutuu ja peli päättyy. Peli voi siis pahimmillaan päättyä jo heti ensimmäisen iskun jälkeisen kierroksen päätteeksi, jos Exosuitteja lähetetään kentälle isolla kädellä. Toki useimmiten edes yksi kuudesta laatasta kestää sinne viimeiseen vuoroon…

Työvoimapoliittiset palvelut ovat viimein romahtaneet. Vielä voi kahdesti kehittää tiedettä tai kertaalleen rakentaa jotakin, mutta siinä se sitten onkin. Parempi alkaa jo nyt pakkaamaan.

”Olemme doomed!”

Tässä vaiheessa alkaa olemaan jo kiire korjailla aikajatkumossa aiheuttamiaan ongelmia. Useimmiten kannattaa korjailla niitä jo matkan varrella. Myös kaikki pelaajalaatalle asetetut olevaisuuspoikkeamat kostautuvat.

Olevaisuuspoikkeamiakin pystyy sentään korjaamaan. Se vaatii runsaasti resursseja sekä yhden ”vapaaehtoisen” työläisten joukosta. Kun päätös on tehty, tuo kuppainen roudari potkaistaan ongelmapisteelle tarvikkeineen ja teljetään ovet. Kun uhraa kaiken tarvittavan, saadaan laatta poistettua ja tilalle voi vaikka rakentaa uutta pytinkiä.

Tahtoisitteko lähteä matkalle?

Viimeistään nyt pelaajien on saatava evakuointivaatimukset täytettyä, jos mielii selvitä pelistä edes pisteille. Ilman vaatimusten täyttymistä ei ole asiaa huomisen puolelle.

OIKAISU 03.08.2017: Kiitos valppaan lukijan, tarkennus sääntöön: evakuointi ei ole pakollista, jos pisteet muutoin riittävät voittoon. Lisätarkennukset kommenttiosiossa jutun lopussa.

Epätavalliset olevaisuuspoikkeamat hankaloittavat huomattavasti tukevien yhteiskuntarakenteiden perustamista. Lisäksi niistä aiheutuu törkeästi miinuksia loppupisteytyksessä.

 

Chronobot on tullut aika rytinällä loppua kohden. Sillä on parikymmentä voittopistettä jo valmiina, sekä melkein kaikki rakennelmat maksimissaan. Onnekseni parit olevaisuuspoikkeamatkin.

Terve, ja kiitos kaloista

Viimeistään viimeisellä kierroksella — mikäli maailma on vielä olemassa — on aika hilpaista helvettiin pelikentältä.

Pahaa-aavistamattomat työläiset jätetään näpertelemään viimeisten ”tosi tärkeiden” optimointien parissa ja yritetään korjata menneisyyteen lähetettyjä, aikajanalla roikkuvia resurssipuutoksia. Mikäli ne onnistuu korjaamaan, välttyy miinuspisteiltä, mutta toisaalta ei myöskään hyödy mitään. Onkin siis huomattavasti kannattavampaa korjata niitä itse aktiivisesti pelin aikana.

Ihminen vs Kronobotti

Chronobot on kyllä ihan vakavasti otettava vastus. Kahdesti olen sitä vastaan mitellyt, ja kumpaisenkin hävinnyt — tämän jälkimmäisen vielä tylymmin (Man 48 vs Bot 58) kuin aiemman (Man 30 vs Bot 35). Ensimmäisessä mittelössä en edes kiinnittänyt huomiota faktioni erikoispisteisiin, joita jaetaan loppupisteytyksessä. Pelin aikana luulin nyt pärjääväni paremmin, vaan ei. Yhtään ei pysty ennakoimaan, miltä peli lopussa näyttää. Se on hyvä se. Myös tasapainotus on ihailtavaa, kun tuon suurempia eroja ei ole tullut. Enemmänhän se pieni piste-ero ja ”melkein”-fiilis harmittaa kuin kymmenien pisteiden murskatappio tai -voitto.

Sitten, Rakastettu Johtaja ottaa ja sukkuloi itsensä Evakuointiasemalle varastamassaan Exo-puvussa ja heilauttaa juustoisilla kämmenillään heipat alamaisilleen. Raketin leiskauttaessa kohti Parempaa Maailmaa voikin sitten jo tyytyväisenä taputella itseään vatsalle ja kulauttaa vielä toisen pullollisen samppanjaa nauttiessaan horisontissa siintävästä valoilmiöstä. Ai että.

”Heido, MULKUT!!”