Target For Today — ”Achtung! Rosvoja kello kahdessatoista!”

Target For Today

Yhden miehen sota

Target For Today vie pelaajan luotsaaman B-17-pommikoneen miehistön kylmäävälle 25 tehtävän komennukselle, jonka jälkeistä elämää ei kannata suunnitella kovin pitkälle etukäteen.

Lentäjät, nuo ilmojen leppoisat pilviveikot

Siinä missä Conflict of Heroes mehustelee mosurina kuolemankatkuisissa tunnelmissa itärintamalla, tutustutaan nyt yhdysvaltalaisen B-17-pommikoneen miehistöön Keski-Euroopan näyttämöillä. Ei ollut kovin hääviä hommaa sekään.

Kukaan miehistöstä ei tule näkemään eläkepäiviään. Toiset vain ehtivät haalimaan arkulleen enemmän mitaleita kuin toiset.

Uudelleen filmatisoitu Queen of the Skies

Pommikonepelien kulttiklassikko B-17: Queen of the Skies (1981) on pitänyt pintansa pian neljäkymmentä vuotta. Sitä pelataan yhä lukemattomissa nuhjuisissa miesluolissa. Yksin.

Klassikon saatavuus on hankalaa nykypäivänä, mutta onneksi pienen Legion Wargamesin julkaisema Target For Today on siitä uskollisesti paranneltu versio. Parannuksia on tehty niin graafisesti kuin sisällöllisestikin. Myös vauriomallinnusta on tarkennettu.

Valittavana on nyt viisi yksityiskohtaista konetyyppiä ja saksalaisten hävittäjissäkin riittää mukavasti vaihtelua. Ja ne kohteet. Huh. Pelissä tulee mukana paksu Gazetteer-vihko, josta löytyy satoja(!) kohteita joita pommittaa. Helpoimmat kohteet sijaitsevat Ranskan tai Saksan rannikolla, vaikeimmat Keski-Euroopassa sisämaassa, väkevän ilmatorjunnan suojaamana.

Kaksi tukikohtaa, kahdeksan kampanjaa

Pelaaja toimii Yhdysvaltain ilmavoimissa ja pelikampanjaansa varten valitsee ajanjaksosta riippuen joko Englannista käsin toimivan 8. rykmentin tai Italiassa majailevan 15. rykmentin.

Itse olen pelannut vain paria ensimmäistä kampanjaa Englannista käsin, sillä B-17 on oma suosikkikoneeni, ja toisekseen nuo Italian kampanjat sisältävät jopa 35-50 tehtävän mittaisia komennuksia. Sieltä ei kukaan palaa kotiin. Alla näkyvässä kuvassa vihkon yläreunassa on kampanjavaihtoehdot, mikäli ei anna arvan päättää. Myöhempinä ajanjaksoina myös kohteiden kirjo avartuu sen mukaan kun pommituskampanjaa laajennetaan.

Target For Todayssa kampanja alkaa valitsemalla mieluisa ajanjakso. Ykköskampanja kattaa sodan alkuvuodet, jolloin meiningi oli vähän kesympää. Toisaalta Liittoutuneilla ei vielä silloin ollut kovin laajaa hävittäjäsuojaa Englannin kanaalia kauempana, joten reissut saattoivat äityä melko raffeiksi jossain kohden. Pommikoneetkin kehittyivät sodan edetessä.

Target For Today on enemmän simulaatio kuin peli

Target For Today on siitä erikoinen lautapeli, että se on ehkä kuitenkin enemmän simulaatio kuin varsinaista taktista kilvoittelua. Pelaajalla ei ole kovinkaan paljoa mahdollisuuksia vaikuttaa pelin tapahtumiin. Valintoja on tarjolla vain nimellisesti, mutta hassua kyllä, se ei haittaa!

Pääasiassa peli etenee miehistön tulivoimaa ohjaillen ja kynsiä pureskellen. Pelaaja voi ainoastaan toivoa, että Lentävän linnoituksen miehistö tekee mitä pitää. Jokainen ampuja pystyy vain rytkyttämään lyijyä henkensä edestä ja toivomaan, että seuraavan hävittäjä-ässän tulta sylkevä konetykki ei revi juuri hänen asemapaikkaansa erilleen pommikoneen pohjaratkaisuista. Mikäli tärkeä kk-asema menetetään väkivaltaisesti, joutuu pelaaja miettimään, kenellä ei ole ihan-niin-tärkeä rooli omalla paikallaan ja siirtämään tämän miehistön jäsenen korvaamaan edellistä. Siirtyminen on hidasta ja koko sen ajan on kaksi asetta miehittämättöminä.

Valintoja tarjoillaan siis juuri niin paljon kuin Lentävän linnoituksen oikeillekin miehistöille aikanaan.

Jokaisella miehistön jäsenellä on oma paikkansa. Kaikkia tarvitaan, sillä etenkin B-17:n jokaisella aseella on hyvin tarkat kellotaulusektorinsa, joihin tulivoimaa pystyy jakamaan. Lisäksi koneessa on viisi käsisammutinta tulipalojen varalle.

Sotatarinageneraattori

Target For Today antaa varsin herkulliset eväät tunnelmallisen taisteluraportin luomiseksi. Yksityiskohtaisten vauriotarkistusten avulla sotatarinoita syntyy kuin This War of Mine -pelissä, vaikka omia valintoja ei juuri olekaan. Useat pienet asiat kun yhdistyvät sopivasti, syntyy järkevältä tuntuvia syy-seuraus-suhteita. Siinä sitten pelaajan oma mielikuvitus hoitaa loput ja tarina on valmis kerrottavaksi.

Target For Todayn kuumottavimpia hetkiä on, kun koko vihollisaalto tulee samoista ilmansuunnista yhtä aikaa. Konekiväärit eivät riitä tarjoamaan rakkauttaan kaikille, joten on vain valittava, ketä ammutaan ja kuka saa vapaalipun. Peruslentäjien joukossa on usein ässiä tai alokkaita tuomassa omaa makuaan mukaan toimintaan.

3. Lokakuuta 1942, Klo 0944

Toivottavasti Kanaalin yllä on rauhallista. Koskaan aiemmin radiolaitteistomme ei ole mennyt niin pieniksi säpäleiksi. Täysosuma. Näin jopa kipinöiden sinkoilevan. Onneksemme Cecil on kokenut pilotti. Ja muutenkin ihan hyvä äijä. Hän jos kuka saa tämän rakkineen kannateltua takaisin Englannin kamaralle. Ei ole enää pitkä matka. Ja hyvä niin, sillä pakkolasku kanaaliin olisi kohtalokas. Ilman radiota emme saa lähetettyä edes hätäkutsua, eikä repaleinen kumilauttakaan juuri mieltä lämmitä. Pelastusliivit ovat siinä merenkäynnissä hyödylliset kuin nunnalla siveysvyö. Kukaan ei meitä sieltä löy… ”ROSVOJA KELLO KAHDESSATOISTA!!! SATAYSIKYMPPEJÄ!”

”Ampukaa niimmaan perkeleesti, pitäkää keulan kookoot kuumana!” ohjeistaa lentoperämies sisäradiossa ampumoita. ”Hyvä Bill, sait sen! Näin sen syttyvän. Samaan malliin, rauhallisesti.”

Saakeli, nämähän ovat taitavia. Saatiin ainoastaan yksi. Moottorikierroksista päätellen ne aikovat palat… RATATATATATATA! Aseiden äänet sekoittuvat toisiinsa saksalaishävittäjän nirhaistessa pommikoneen oikeanpuoleista siipeä toteuttaessaan jyrkkää, koreografista väistöliikettään tässä väkivaltaisessa baletissa johon kaikkien on osallistuttava. Osasi tanssia tai ei.

Jokainen Korkeajännityksensä lukenut osaa luoda mielikuvan taisteluiden tiimellyksestä. (Kuva: Pinterest)

”AAARRGH! Jalkani! Oih! Sattuu!” vaikeroi perämies metallisen, onton kolinan ravistellessa ohjaamoa. Karttapöydältä kantautuva palaneen käry täyttää ohjaamon. Perämiehen ote kirpoaa ohjaimista ja hän muuttuu nopeasti kalvakaksi. Miehen vasen reisi on aivan pirstaleina. Polvi osoittaa luonnottomasti takavasemmalle veren pulputessa ohjaamon lattialle ehtymättömänä virtana. Se hakeutuu jokaisen ruuvin ja sauman koloon, muuttuen nopeasti tahmeaksi liisteriksi.

Ohjaamon ikkunalaseihin on juuri ilmestynyt muutama suuri reikä, mutta kestävät vielä. Kahden Focke-Wolfin konekiväärisarjat kaikuvat ontosti koneen rungon ottaessa lisää osumia. Joku huutaa koneen takana ammustensa loppuneen.

Ok, perämies on poissa pelistä. Toivottavasti muita ei sattunut. Kyllä me tästä vielä selvitään, pohdiskelee lentokapteeni keskittyneesti. Mittaritkin toimivat, joskin laskeutumisesta tulee kovakouraista. Korkeusperäsimen lukemat heittelevät jonkin verran, mutta kyllä me tästä selvitään. Selvitään kyllä. Taka-ampujat hoitavat tonttinsa. Kaikki on hyvin.

”Pidä pintasi, Leo! Kohta ollaan kotona. Tarjoan sinulle kylmän oluen heti kentällä”, tsemppaa lentokapteeni tietoisuutensa menettänyttä kalvakkaa kollegaansa. Kollegaa, jonka vastahankittu, kiiltävä kihlasormus on enää vain groteski yksityiskohta sakean, tumman siirapin keskellä. ”Olet sen kyllä totisesti ansainnut, partneri. Totisesti. Jaksa vielä hetki.”

JG 26

JG 26, Abbevillen Pojat

Peliin ollaan saatu mukaan myös amerikkalaisten pommikoneiden pudottamiseen erikoistunut eliittiyksikkö, Jagdgeschwader 26 (JG 26) tai tuttavallisemmin: ”The Abbeville Boys”. Nämä ässäpilotit herättivät kauhua pommikonemiehistöjen keskuudessa.

Yksikkö toimi pääasiassa Länsi-Euroopassa. Heidän kohtaamisensa on tarkkaan rajattua ja (onneksi) melko harvinaista, mutta kun tutustuu, tietää kyllä tutustuneensa.

Itse törmäsin näihin ässäpartioihin kahdesti(!) heti ensimmäisellä lennollani Pohjois-Ranskassa. Miehistöni koostui näiden tulikasteiden jäljiltä enää vain kahdesta toimintakykyisestä, haavoittuneesta miehestä, ja koneenraato pysyi ilmassa enää pelkällä purkalla ja jesarilla. Palaneena, rei’itettynä, aseettomana ja vain kahdella moottorilla, mutta ilmassa…

Taistelut ovat usein ihan tosi hurjia, vallan siinä saa lakistaan kiinni pidellä!

Noppafestarit

On selvää, ettei Target For Today sovi kaikille. Ei edes kaikille sotapelaajille.

Olen huomannut, että noppien heittely perustavanlaatuisena mekaniikkana lautapeleissä saa toiset ihmiset täysin tolaltaan. He eivät voi sietää sitä, että joku random-noppahanska hoitaisi homman, ja on vain sopeuduttava tilanteisiin. Ei. He pelaavatkin yleensä europelejä tai hyvin tarkasti määriteltyjä sotapelejä (Shakki, anyone?), joissa jokainen päätös ratkaisee. En tiedä mistä se johtuu, eikä sillä oikeastaan ole minulle juuri merkitystäkään. Kukin tyylillään. Itse nautin suunnattomasti arvan suomista mahdollisuuksista improvisoida annetuilla eväillä.

Ja, jotta tuo fiilisnuppi saataisiin yhteentoista, on pelistä tehty niin noppavetoinen kuin mahdollista. Tässä pelaaja on käytännössä vain kirjanpitäjä ja nopan heittelijä, jos oikein raadollisesti halutaan pelkistää (mikä ei kyllä tee todellakaan oikeutta loistavalle pelille). Nakkelet noppia ja kirjaat ylös tapahtumia. Siis samat metodit kuin Yatzissa, mutta helvetisti kiinnostavammin!

Satunnaista takkuamista

Huonona puolena tässä kaikessa yksityiskohtaisuudessa on se, että joissain kohdissa pelin huomaa hidastuvan laahaavaksi. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun saa vastaansa useita vihollisaaltoja, joiden koneet, sijainnit ja lentäjien tasot täytyy tarkistella. Toinen hetki on se, kun pommikone kärsii kimmokeosuman. Sellaisen, joka kiertää koko koneen sisällä tuhoten useita eri paikkoja. Siinä meinaan plärätään vihkoja sitten jo ihan toden teolla.

Mutta ei tuo takkuaminen niin ankeaa ole etteikö peli kulkisi silti. Pari napakkaa läheltä-piti-osumaa vaikkapa lentäjiin, polttoainesäiliöön tai pommitelineisiin pitää kyllä menon kiihkeänä tarkistelusta huolimatta. Ja vastapainona kohtaa usein myös lentosektoreita jotka ohitetaan ilman huolen häivää, jatkaen suoraan seuraavaan.

Toisinaan Target For Today takkuaa loputtomien tarkistusten vuoksi, mutta vastapainoksi se tarjoilee kyllä myös hellurei-sektoreita. Tässä pommitustehtävässä vasta 7-vyöhykkeellä kohdattiin ensimmäiset vihollishävittäjät — siinäkin hurjin juttu oli mekaaninen vika, jonka myötä miehistön lentopuvuista menetettiin lämmitys. Vaihtoehdot olivat joko irtautua muodostelman suojasta tai vaarantaa ampujat hengenvaarallisille paleltumille. Pudotin korkeutta. Olisin saanut palata tukikohtaankin, mutta se vaihtoehto on varattu nössöille!

Target For Today saa Kelan tädit hykertelemään

Okei, eli tässä pelissä on taulukoita, lomakkeita ja pelkkää noppaa alusta loppuun. Check. Eli tunnelma kuin suoraan Kelan jonotusaulasta.

Selaat taulukoita ja täyttelet kaavakkeita loputtomasti, kuitenkin tietäen, että lopputulos määräytyy joka kerta arvalla — ja silti olet lopulta aina yksin niiden kanssa.

Board Game Geekistä löytyvillä vaihtoehtoisilla taulukoilla saa pommikoneensa tilasta pidettyä selkeämmin kirjaa. Alla kuva siitä, missä kunnossa kone ja miehistö olivat tehtävän päätyttyä. Parista aseesta loppui ammukset, pari äijää haavoittui. Laskutelineet vaurioituivat sen verran, että laskeutuminen meni persiilleen ja kone päätyy romuttamolle.

Tämä oli ”Lard Ass Lucyn” kolmas kunniakas lento. Samalla viimeinen. Harmi, hyvin se palveli ja jaksoi joka kerta tuoda miehet turvallisesti kotiin asti.

Tämä lento menikin kohtuullisen hyvin. Kukaan ei kuollut, eikä moottoreita räjähtänyt. Pudotuksiakin tuli erittäin kiitettävästi (pallurat nimen perässä), viidestä vahvistetusta saa Ässä-statuksen. Pommien pudotustarkkuuskin oli kohtuullinen, 40%. Tämä on pelaajan tekemä lomake, joka löytyy BGG:stä. Voin suositella erittäin paksulla peukulla. Paljon alkuperäistä asiallisempi jo pelkän ulkonäkönsäkin puolesta.

Vieraanvaraisuutta vieraalla maalla

Kun pommikonelaivue saavuttaa määränpäänsä, on aika pudottaa pommit kohteeseen. Tämä on erittäin vaarallinen manööveri, sillä lentueen on lennettävä muutaman minuutin ajan tasaisella vauhdilla ja suoraan.

Historiallisesti pommituksen onnistumiseksi koko laivueen oli lennettävä hetki vakaassa muodostelmassa saavuttaakseen maksimaalisen pudotustarkkuuden. Pommitusta edeltävien minuuttien kerrotaan olleen tehtävien vaarallisin hetki, sillä saksalaisten 88mm FLAK-ilmatorjunnan oli teknisesti helpompaa osua ennakoitaviin kohteisiin. Tätä vaihetta pyrittiinkin koko sodan ajan minimoimaan ja hämäämään vihollista pommituksen todellisesta kohteesta erilaisilla koukkaustaktiikoilla.

Eivät olleet mitään hupiukkojen hommia nämä. ”This Boeing B-17F had its left wing blown off by an Me-262 over Crantenburg, Germany.” (Kuva: U.S. Air Force photo)

Kohteessa

Kohdesektorilla vieraat otetaan vastaan kovalla kädellä. Ensin pommikoneet saavat vastaansa kaikki sen sektorin hävittäjäaallot, ja niistä selvittyään joutuu vielä ilmatorjuntatulitukseen. Mikäli kaiken tämän jälkeen sekä pommit, niiden laukaisumekanismit, tähtäinlaitteisto sekä pudotuksesta vastaava tähtääjä ovat kunnossa, voi viimein lähettää lahjansa Hitlerille.

Kun paketit on saatu matkaan ja kone käännetty kohti kotia, saa tuta vielä kertaalleen saksalaisten ilmatorjuntapatteriston kylmäävät poskipusut. Jos siitä selviää, perässä tulee uusi aalto hävittäjiä kimppuun. Ja sitten pääsee viimein aloittamaan kotimatkan. Ne jotka pääsevät.

Yhdellä lennolla kohdesektorin FLAK-ammus räjähti pommikoneeni keulakupolin sisällä silpoen hengiltä sekä navigaattorini että lentoteknikon. Räjähdys tuhosi koko lasikuplan. Sekunnissa menetettiin myös etuaseet, radiot ja kaikki navigointilaitteistot. Myös ilmanvastus kasvoi ”jonkun verran”. Onneksi pommit oli jo pudotettu vain hetkeä aiemmin, sillä pommilastin kanssa laskeutuminen rikkinäisellä koneella on hengenvaarallista puuhaa.

B-24 Liberator FLAK-ilmatorjunnan tarkan osuman kohteena. (Kuva: American Air Museum In Britain)

Tunteita nostattavia yksityiskohtia

Ilmatorjunta-ammusten räjähdellessä ympärillä savupalloiksi peli luo hyvin eläviä mielikuvia tapahtumista. Siinä voi kuulla mielessään vaimean, hidastetun jylinän ja räjähdykset. Voi nähdä viereisen B-17:n saavan FLAK-osuman siipeensä, jolloin sen moottorit leimahtavat tuleen ja naapuripommittaja alkaa kallistua julmasti sivullepäin menettäen kaiken hallittavuuden. Sitä toivoo, että näkisi kollegoiden hyppäävän varjoilla ulos koneesta.

Samaan aikaan vihollisten konekiväärit nakuttavat tasaisesti osumia omaan koneeseen, miehistön huutaessa tilannetietoja. Joku Messerschmitt syttyy moottoriosumasta leiskuavaksi tulipalloksi ja palaa poroksi matkalla maahan. Toisen peräpää repeytyy irti .50-kaliiberisen tarkan sarjan osuessa ja hävittäjä aloittaa vimmaisen korkkiruuvisyöksynsä kohti maankamaraa.

Täysin sotapelien hurmoshengen vastaisesti olen usein huomannut jopa toivovani, että hävittäjälentäjä onnistuisi hyppäämään koneestaan ulos ennen tuhoa. Paskaduuniaan hänkin vain oli tekemässä. No hard feelings.

Komponenttien laatu

Target For Today tuntuu ihan peruslaadukkaalta komponenttiensa puolesta ja kaikki sen osat ovat sillä tasolla, mitä sotapeleiltä nykyään odotetaan. Eli melko ok-tasoa verrattuna perhepeleihin. Äkkiä totuin siihen, että nappulat ovat hivenen ohuempia kuin kasuaalipeleissä. Näiden ei kuitenkaan tarvitse kestää kännijurpoja tai lasten rasvanäppien toistuvaa näpelöintiä. Nappuloiden jämäkkyydestä säästäminen on tietysti ymmärrettävää myös sikäli, kun ottaa huomioon hyvin marginaaliset pelaajamäärät ja sen, että sotapelit perustuvat useimmiten enemmän tarkkaan dataan kuin pipanoiden fiilistelyyn.

Muista komponenteista pelilauta, jolla kuvataan pommikonetta ja vihollishävittäjiä taistelutilanteessa, onkin sitten jo aivan omaa luokkaansa. Se on todella jämerä ja hyvä. Ja näyttääkin varsin mieluisalta.

Mitä grafiikoihin noin muutoin tulee, havaitsin heti lentokoneen värillisissä pohjapiirrostauluissa hienoista epätarkkuutta. Huomaan, että ne on toteutettu tarvittavaa alhaisemman resoluution bittikarttakuvina pikselintarkan vektoroinnin sijasta. Tämä nakertaa sisintäni joka kerta, mutta onneksi se unohtuu välittömästi kun peli lähtee rullaamaan kiitoradalla. Ei se niin pahaa jälkeä ole, että pelaamatta jäisi.

Paksuja ohjemanuaaleja mukana tulee neljä. Näistä jokainen on todella selkeä ja hyvin suunniteltu, täynnä tarkkaa informaatiota. Niitä myös käytetään kaikkia pelin aikana, pelatusta konetyypistä riippuen.

Teen itse — ja julkaisija säästi!

Lomakkeiden kanssa julkaisija on tehnyt erikoiselta tuntuvan ratkaisun: kaikista arkeista on mukana vain yksi kappale — pelaaja saa siis kopioida itse omat lomakkeensa aina tarpeen mukaan! Tämä oli aluksi outoa, mutta nyt olen jo ymmärtänyt miksi. Paperia kuluu yhdellä lennolla useita arkkeja*, eikä pelin mukana toimitettavat niput riittäisi alkuunkaan. Eli ihan ok tämäkin osa-alue, etenkin kun vaihdoin peruslomakkeet melkein heti pelaajien tekemiin versioihin.

*Kannattaa muuten huomioida, että malliarkit ovat ’Murica!-formaatissa Letter-arkkeina, eivätkä asetu A4:lle luontevasti. Kannattaa siis heti ladata päivitetyt PDF-lomakkeet verkosta ja printata ulos A4-arkille.